Radikaali muutos joukkoliikennepolitiikkaan

Post to Twitter

Nykyinen joukkoliikennepolitiikka vaatii rohkean suunnanmuutoksen sekä taloudellisista, terveydellisistä ja ympäristöllisistä syistä. Tariffissa yksikertainen samansuuruinen lippu toisi lisää käyttäjiä helppoudellaan. Tällä saisimme myös mahdollisimman paljon ilmastorasitusta vähennettyä.

Terveyskulut kasvavat

Kaupunkien taloussuunnittelussa ei myöskään oteta huomioon esimerkiksi terveydenhuollon pienhiukkasista aiheutuvia kuluja, ja joukkoliikenteen lippuja korotetaan säännöllisesti.

EU:n Cafe-hankkeessa arvioitiin pienhiukkasten vaikutuksia kansanterveyteen 2005. Vuosittain näiden vaikutus on 268 – 781 miljardia euroa. Ennenaikaisesti kuoli 347 900 ihmistä, menetettyjä elinvuosia 3 618 700, ja esimerkiksi pelkästään imeväiskuolemia 677 vuodessa. Suomessa on kyse EU-hankkeen arvion mukaan 1 – 2,9 miljardin euron laskusta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvio tuoreemmassa SETURI-hankkeessa (2010) on noin 1800 ennenaikaista kuolemaa vuosittain. De Leeuw ja Horalek ETC/ACC hankkeessa arvioitiin 2009, että EU-maissa on noin 455000 ja EU27-maissa 492000 ennenaikaista kuolemaa vuositasolla. Suomessa kuolemia on tämän arvion mukaan 2500 vuosittain. Taloudellisesti suurin vaikutus aiheutuu kuitenkin sairauksien lisääntymisestä ja oireiden pahentumisesta.

Pääkaupunkiseutu ei täytä EU-normia kaupunki-ilman laadusta, vaan Suomi hakee parhaillaan direktiivin voimaantuloon myöhennystä. Suomen anomuksen selittelystä pölisee se, että toimet autoilun rajoittamiseksi ja joukkoliikenteen lisäämiseksi eivät ole riittäviä – poliittisesti tähän ei vain olla haluttu ryhtyä.

Vitkuttelu tehdään lasten, vanhusten, syden- ja verisuonipotilaiden ja allergisten terveyden kustannuksella. Huono kaupunki-ilma vaikuttaa kaikkien pölyalueilla asuvien odotettavissa olevaan elinikään. Ruumiinavauksessa helsinkiläisen keuhkot näyttävät tupakoivan keuhkoilta. Tarvitsemme Oslon kaltaisen radikaalin muutoksen liikennepolitiikkaan ja joukkoliikennepanostukseen. Se tulee liikennepölyn aiheuttamia terveyskuluja halvemmaksi.

Realismi – investoinnit eivät riitä

Myös realismi kokonaisuudesta unohtuu. Esimerkiksi Kehä III:n kalliit nykyiset ja suunnitellut remontit eivät ruuhkia juurikaan hillitse: Ruuhkien arvioidaan kasvavan kehätiellä 100 prosenttia parissa kymmenessä vuodessa. Lisäkaistojen tarve kasvaa nopeammin kuin näitä on edes mahdollista rakentaa.

Hyvä kysymys onkin, onko meillä varaa olla satsaamatta kunnolla joukkoliikenteeseen? Voimmeko ikuisesti korottaa lipunhintoja? Voimmeko jatkaa samanlaista politiikkaa ilman radikaalia suunnan muutosta?

  • Liikenteen tuottamien pienhiukkasten kustannukset sosiaali- ja terveysmenoihin ovat Suomen tasolla 1-2,9 miljardia euroa. Se painottuu pääkaupunkiseudulle.
  • Palveluverkon karsiminen vaatii joukkoliikenneyhteyksiä, ja mm. vanhuksilla tulee olla myös varaa mennä bussilla terveysasemalle.
  • Joukkoliikenteen varaan tukeutuvien työpaikka-alueiden houkuttelevuus on tärkeä yritysten sijoittumisessa.
  • Ruuhkautumisen kustannukset lisääntyvät lisäkaistojen ja tien kulumisen vuoksi.
  • Paikoin ruuhkautumisen kasvua on mahdoton hillitä millään riittävillä tieinvestoinneilla.
  • Merkittävimmät kustannukset ovat kansantaloudellisia, ja johtuvat mm. ihmisten koko ajan kasvavasta ruuhkassa istumisajasta.

Vanhat rajat eivät toimi

Tarvitsemme yksinkertaisen ja autoilun kanssa kilpailukykyisen lippujärjestelmän. Suunniteltu vyöhykemalli ei ole riittävän käytettävä. Lippujärjestelmän tulee vastata myös suurimpaan ilmastorasitukseen, joka tulee päivittäisestä työmatkaliikenteestä ympäryskunnista. Nyt liput ovat hinnoiteltu liian korkeiksi. Tasatariffin tulisi kattaa yhtenäinen asunto- ja työmarkkina-alue.

Työssäkäyntialue ei enää noudata vanhan pääkaupunkiseudun rajoja. Päivittäin pääkaupunkiseudulle (Espoon, Kauniaisten, Helsingin ja Vantaa alueelle) kulkee Nurmijärveltä 53,5, Kirkkonummentä 61,1, Tuusulasta 50,7 ja Keravalta 54,3 prosenttia työllisistä (31.12.2009). Sekä ruuhkautumisen, investointikustannusten, terveysvaikutusten että ilmaston kannalta on tärkeää saada työssäkäyntialue autoilun kanssa kilpailukykyisen joukkoliikenteen piiriin, sekä suunnittelemaan yhdessä alueen liikennettä. Myös pääkaupunkiseudulta sukkuloidaan töihin kehyskuntiin.

Liikenne ei kuitenkaan suuntaudu pelkästään Helsingin keskustastaan, vaikka nykyinen joukkoliikennejärjestelmä tukee lähinnä vain sitä. Ruuhkautuminen kasvaa voimakkaimmin nimenomaan poikittaisliikenteessä. Pääkaupunkiseudulle on luotava poikittainen pikaraitioteiden runkoverkko. Pelkät bussit eivät riitä kattamaan tarvetta.

Oslon raitiovaunuja

Oslossa raitiovaunut kulkevat lähes koko alueella pika-raitiotietasoisina.

Pyöräily on tärkeä osa joukkoliikennepolitiikkaa

Lyhyille matkoille tarvitaan keskustan hitaita ratikoita nopeampi järjestelmä. Kaupunkipyöräily tulee järjestää vaikkapa Oslon malliin, jossa 3000 kaupunkipyörää eivät riitä, vaan näitä ollaan lisäämässä. Pyörät pysyvät kunnossa: jos pyörää ei palauteta kolmeen tuntiin johonkin telineeseen, lasku tulee kotiin.

Kaupunkipyöräily vaatii remontin pyörätaskuineen, turvallisinine kaistoineen ja selkeine sääntöineen tiiviissä kaupungissa. Pyöräteitä on parannettava myös vanhojen kuntarajojen yli, ja liikkuminen pyörän kanssa junassa on saatava helpoksi. Pyöräparkit ovat alkeellisia ja niitä on liian vähän. Erityisesti juna-asemille tulee voida jättää pyörä turvallisesti.

Post to Twitter

Tietoja Siru Kauppinen

Ympäristötekniikan M.Sc., vihreä poliitikko ja aktivisti.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.