Korkean rakentamisen mahalasku

Post to Twitter

Helsingissä on edessä korkean rakentamisen buumi. Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan korkeita – yli 16 kerroksisia – tornitaloja on suunnitteilla kaupungissa yli 50. Kaupunkisuunnitteluvirasto tekikin aiheesta taustatutkimuksen, jossa kartoitettiin sitä mihin korkea rakentaminen voisi sopia ja mihin ei.


Korkeaa rakentamista Helsingissä:
Tuomiokirkko

Nykyinen korkean rakentamisen buumi johtanee voimakkaaseen vastareaktioon, kun tornirakentamisen todellisuus ei olekaan sitä, mitä kaupunkilaiset ovat odottaneet. Perustan tämän kahteen näkökulmaan:

  1. Kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien haluttomuus tai kyvyttömyys tarkastella asioita jalankulkijan kokemuksien näkökulmasta ja katutason ympäristön viihtyisyyteen vaikuttavia tekijöitä.
  2. Arkkitehtikunta ja rakennusteollisuus on unohtanut tai tarkoituksellisesti hylännyt klassisen estetiikan ja tuottaa rakennuksia, jotka eivät miellytä katsojan silmää – ainakaan ilman vuosien koulutusta.

Arkkitehtuuri elää yhä samassa kuoleman laaksossa, jonka läpi klassinen musiikki taivalsi runsaat 50 vuotta toisen maailmansodan jälkeen. Klassisessa musiikissa vallitsi pitkään kulttuuri, joka on vasta nyt 2000-luvulla lähtenyt muuttumaan. Tässä kulttuurissa teosta ja sen tekijää arvostettiin sen mukaan kuinka vaikeaa teoksen ymmärtäminen on. Parhaana pidettiin musiikkia, jonka ymmärtämiseen vaadittiin vuosien tiivis opiskeleminen.

Tämä kulttuuri on seurausta siitä, että olemme yhteiskunnassa ulkoistaneet päätökset siitä, mikä on hyvää musiikkia tai hyvää arkkitehtuuria alan eliitille. Kilpailu eliitin sisällä vaatii sitä, että kilpailijat miellyttävät toisia eliitin jäseniä – siis niitä, jotka tekevät kyseistä asiaa elämäntyönään. On helppoa ymmärtää miksi tällainen järjestely johtaa nurkkakuntaisuuteen, josta elitismissä on pohjimmiltaan kyse.

Arkkitehtuuria ”käyttävät” kuitenkin kaikki, joten meillä ei ole varaa antaa pienen eliitin määritellä sitä, mikä on hyvää arkkitehtuuria.


Keski-Pasilan tornisuunnitelma ja Hotelli Torni

Keski-Pasilan tornisuunnitelmat ja hotelli Torni tarjoavat näyteikkunan siihen, miten korkeaa rakentamista suunnitellaan nykyään ja miten sitä on tehty historiallisesti. Keskustaan sijoittuva Hotelli Torni on osa ympäröivää korttelirakennetta. Ohikulkija huomaa kyllä Tornin muuta ympäristöä korkeampana rakennuksena. Sen sijaan katutasossa ei ole mitään eroa Tornin ja muun ympäröivän kaupungin välillä. Rakennus sulautuu osaksi sitä kortteliympäristöä, jossa se on.

Sekä Keski-Pasilan, että Kalasataman tornisuunnitelmat osoittavat sen, ettei kävely-ympäristön roolia kaupungissa ymmärretä vieläkään. Jotta lukijatkin saisivat jotain osviittaa ylläolevan Keski-Pasila-kuvan mittasuhteista totean, että tuo Keski-Pasilan tornien ympärillä oleva aukio on kooltaan noin Narinkkatorin kokoinen. Valtava tyhjä kenttä, jonka läpi on pakko kulkea aina, kun haluaa kulkea paikasta toiseen. Paitsi että – eihän kukaan kulje tuonne joukkoliikenteen kannalta hankalaan paikkaan kävellen – vaan autolla. Sitä varten Keski-Pasila-projektin yhteydessä radanvarteen rakennetaan Veturitiestä kunnollinen kaupunkimotari, jota pitkin kelpaa autoilijan päristellä.

Tämä malli sijoitella rakennuksia seisomaan yksinään suurten tyhjien kenttien päälle on kaupunkirakenteen kannalta vahingollinen. Kaupunki muodostuu siitä, että pienellä alueella on paljon ihmisiä, lyhyet kävelymatkat kaikkialle ja paljon paikkoja, joihin mennä. Tyhjä tori, jonka ympärillä on muutama korkea rakennus ei tätä toteuta. Kaupunkirakenteen kannalta parempaan lopputulokseen olisikin päästy, jos tuohon kohdalle olisi rakennettu vaikkapa umpikortteli, jonka rakennuksista osa on tornitaloja. Näin paikalle oltaisiin saatu yhtenäistä kaupunkirakennetta, johon mahtuu niitä kuuluisia kivijalkakauppoja.

On vaikeaa keksiä parempaa vielä rakentamatonta paikkaa kivijalkakaupoille; onhan vieressä yksi Suomen vilkkaimmista rautatieasemista ja kohta tuhansittain asuntoja ja työpaikkoja Keski-Pasilan rakentumisen myötä.

Jätkäsaaren tornihotelli ja Kallion kirkko

Estetiikassakin arkkitehtikunta on kadottanut kosketuksen ihmiseen. Epäilen, että yksi merkittävistä syistä rakentamisen teollistumisen rinnalla on henkilöauto. Auton kyydistä maailma näyttää erilaiselta kuin kävellen. Katse kiinnittyy kaukana oleviin muotoihin ja ympäristö muuttuu nopeasti. Yksityiskohdat ovat autoilijan näkökulmasta turhia, koska niitä ei näe, tai sitten vaarallisia, sillä ne vievät ajajan huomion pois liikenteestä.

Kävelijän kannalta tilanne on päinvastainen. Esimerkiksi Pasilan sillan poikki kävelemiseen kuluu aikaa lähes 5 minuuttia. Siinä on runsaasti aikaa katsella ympäröivää maisemaa – ja tylsistyä jos maisemasta ei löydy riittävästi mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tästä syystä kaikkialla maailmassa jalankulkijat arvostavat rakennuksia, joissa on erilaisia yksityiskohtia havaittaviksi ja katsottaviksi.

Parhaimmillaan arkkitehtuuri on silloin, kun eri etäisyyksiltä katsottuna rakennuksesta tulee ilmi uutta katsottavaa. Kallion kirkko on tästä erinomainen esimerkki – Pitkältä sillalta katsottuna se nousee voimakkaasti ympäröivän kaupunkirakenteen yläpuolelle korkeana ylöspäin kapenevana tornina. Lähempänä jalankulkija huomaa sen arkit ja puoliympyrän muotoisen ulkoneman. Ja kun kävelee aivan viereen, löytyy tornista taas uutta mielenkiintoista katseltavaa.

Jätkäsaareen suunniteltu hotelli edustaa valitettavasti sitä tulevaisuutta, joka Helsingin korkealla rakentamisella on. Valittu kolmiomuoto on itsessään ihan hauska; samoin huipulla oleva vasarapää. Osa kaupunkilaisista varmasti pitää näistä muotovalinnoista – ja osa vihaa niitä. Se tärkeämpi osa tornin muotokieltä on valitettavasti jäänyt kokonaan huomioimatta; siis se, miltä rakennus näyttää läheltä.

Jalankulkijan asemaa suunnittelussa kuvaa hyvin Jätkäsaaren tornihotellin kaava. Hotellin pääsisäänkäynti sijaitsee Tyynenmerenkadulla. Jalankulkijoille on erillinen sisäänkäynti tornin pohjoisreunassa. Jotkut asiat ovat riittävän tärkeitä, että ne ansaitsevat tulla toistetuksi: Hotellin pääsisäänkäynti Tyynenmerenkadun varrella on valtava moolokin kita henkilöautoille. Kuvitellaanko Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa todellakin, että varaamalla paraatipaikka henkilöautoille luodaan jalankulkijalle ystävällistä kaupunkiympäristöä, jossa kaupunkilaiset viihtyvät ja jossa on kysyntää kivijalkakaupoille?

Post to Twitter

Kategoria(t): Ei kategoriaa Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

43 vastausta kohteessa Korkean rakentamisen mahalasku

  1. Joel Jalkanen sanoo:

    Ai perskeles kun oli hyvä. Tästä pitäisi itsekin kirjoittaa joskus.

  2. Emilia Palonen sanoo:

    Pilvenpiirtäjäkaupunginosassa voi unohtaa korkeat talot ja nauttia niistä, kun on sen aika, kunhan katutasolla oli tunnelmaa ja erilaista katsottavaa. Helsingissä aukiot ovat ainakin paikoin isompia metropoleja tyhjempiä ja kaduillakin hiljaisempaan. Asuin Streetervillessä Chicagon keskusteassa, joka oli melko rauhallinen alue mutta lähellä ostos- ja kulttuuripaikkoja. Tässä kirjoituksessa keskityttiin kivijalkakauppoihin. Entä kahvilat, baarit, klubit, teatterit ja museot? Jos Guggenheim jollain rahalla Helsinkiin tulee, miksei sitä tai jotain muuta museota rakennettaisi juuri Keski-Pasilaan tuomaan sinne säpinää ja monikerroksellisuutta?

    • Mikko Sarela sanoo:

      Joo, olet oikeassa. Kivijalkakaupoilla en tarkoita pelkästään fyysisiä tavaroita myyviä kauppoja, vaan kaikkia erilaisia palveluita, joita katutilasta voisi löytyä.

    • Pirjetta Kesseli sanoo:

      Niin tai Mellunmäkeen, Kontulaan – siellähän on jo asuintornitaloja 1960-70 -luvuilta ja muutenkin hyvin moderni outlook.

  3. jiipee sanoo:

    Tuossa kirjoituksessa on pointtia – ehkä poislukien tuon Keski-Pasilan. Pasila kokonaisuudessaan ei ole silmiä hivelevä tai erityisen toimiva kokonaisuus. Matala rakentaminen ei sekään ole automaattinen tie onneen.

    Itse vertaisin enemmän Keski-Pasilaa Parisiin kupeessa olevaan La Défenceen. Myös Amsterdamista puoli vuotta asuneena olen löytänyt keskustan ulkopuolelta omasta mielestäni hienosti ympäristöön sointuvia tornitaloja. Kummassakaan tapauksessa kantakaupunki tai sen siluetti ei ole mielestäni tuhoutunut. Tosin en ole arkkitehti tai muu alan asiantuntija, joten he voivat korjailla mielipidettäni. Ylipäänsä olisi tässä tapauksessa tuoda esille sekä onnistuneita, että epäonnistuneita kokonaisuuksia.

    Itse asun hertsikassa ja toivon, että Vuosaaren rumilusta ei tänne nousisi. Uskon silti, että yksittäinen torni voidaan saada sopimaan tuohon metroasemalle. Nykyistä ei ole ainakaan vaikea parantaa.

    • Mikko Sarela sanoo:

      Voi kuulostaa hassulta, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että korkea rakentaminen sopii Keski-Pasilaan. Se pitäisi vaan tehdä samalla metodilla kuin Torni on aikoinaan tehty. Katutasoon kunnollinen korttelirakenne, josta sitten jotkut talot voivat nousta veistosmaisesti korkeuksiin. Itse asiassa nykyinen suunnitelma olisi muutettavissa tällaiseksi suhteellisen pienellä vaivalla, jos vaan halua olisi.

  4. Ekku sanoo:

    Siis arkkitehdithän suunnittelevat vaikka kuinka hienoja taloja ja ne voittavat kilpailuitakin. Mutta sitten kun ne rakennetaan niin niistä tulee ihan eri näköisiä, johtuen yleensä kustannuksissa säästämisestä. Tästä oli ihan ohjelmakin, mutta sitä ei taida enään yle areenassa olla enään.

    • Mikko Sarela sanoo:

      Ekku: siksi keskityin tuohon eri etäisyyksien tuomaan erilaiseen visuaaliseen antiin rakennuksissa. Sitä ei yleensä näy edes voittavissa kilpailutöissä, vaikka tuotokset olisivat muuten kuinka hienoja tahansa. Tai ainakaan minä en muista nähneeni tuollaista ja olen aika monta kilpailutyötä tässä katsonut läpi.

      • Hannu sanoo:

        Hyvä kirjoitus, mutta arkkitehtina koen minäkin tarvetta puolustaa hieman ammattikuntaa. Olen samaa mieltä Keski-Pasilan katutason mittakaavaongelmista (ja olen antanut niistä palautetta asian valmistelijoille), mutta tuosta hankkeesta voi sanoa että siinä on kuitenkin enemmän yritystä ja kunnianhimoa kuin muissa jo toteutetuissa tornihankkeissa – Vuosaaren tornissa kunnianhimoa kyllä oli, mutta lopullisen tornin suunnittelivat aivan muut kuin kilpailun voittajat ja se on nykyään jatkuvasti esiin nostettu huono esimerkki siitä, mihin rakennusliikkeet rakentamista vievät, kun ohjauskeinot eivät ole riittävän vahvoja. Keski-Pasilan torneista kaavaluonnos määrää muodon ja sen että niissä ei ole parvekkeita, mutta siinä ei mainita juuri muuta ulkonäköön vaikuttavaa, lopputulosta ei voi tämän vaiheen kuvista päätellä (vahva veikkaus on että näyttävät lopulta tavanomaisemmilta). Arkkitehti ei halua tehdä loputtomiin ilmaista työtä (osin tästä syystä kilpailutöistä ei juuri kannata etsiä detaljeja) ja rakennusliikkeet, jotka pitävät kukkaronnyörejä, karsivat ensimmäisenä kaiken ”arkkitehtuurin”. Lopputulos on tylsää bulkkia, jonka ymmärtämiseen ei koulutusta tarvitse, kunhan käyttää silmiään. Kaupungilla olisi kaavoituksen ja rakennusvalvonnan kautta keinoja puuttua tähän, mutta markkinoita ei kai haluta kovin paljoa ärsyttää.

        • Mikko Sarela sanoo:

          Hannu: olet ainakin osittain oikeassa. Käytän tässä arkkitehtikunta sanaa kahteen osin päällekäiseen tarkoitukseen: se, minkälaista muotokieltä näkyy ja arvostetaan arkkitehtikilpailuissa ja se, minkälaisia rakennuksia meille rakennetaan.

          On paljon arkkitehteja, jotka eivät ole samaa mieltä siitä, minkälaiset työt ovat niitä hyviä töitä sen joukon kanssa joka on kilpailuraadeissa päättämässä voittajista.

          Ja ihan varmasti on paljon arkkitehteja, jotka haluaisivat tehdä erilaista työtä, mutta grynderivetoisen rakennuttajan rahalliset insentiivit vastustavat jokaista euroa, joka ei tuota hyvää voittoa.

          Molemmat ovat institutionaalisia ongelmia; ensimmäinen liittyy voimakkaasti arkkitehtikuntaan ja jälkimmäinen rakennusbisneksen rakenteeseen. Normaalin kerrostalorakentamisen osalta molempiin voitaisiin puuttua esimerkiksi sillä, että synnytettäisiin kerrostalopuolelle omatoimirakennuttamisen markkinat.

          Taloon muuttavat asukkaat katsovat kyllä tarkkaan sitä, mihin rahaa laitetaan, mutta samalla yleensä haluavat asua talossa, joka näyttää ja tuntuu hyvältä. Siksi heillä on luonnollisesti halu käyttää hiukan ylimääräistä rahaa talon julkisivuun ja rappukäytäviin.

          Vanhoissa ennen toista maailmansotaa rakennetuissa taloissa huomaa sen kuinka köyhien työläistenkin rakennuttamassa talossa on panostettu jonkin verran talon ulkoasuun. Koristelu ei ole kallista tai mahtipontista, mutta se on tehty rakkaudella omaa tulevaa kotia ajatellen.

          • Artturi Björk sanoo:

            ”Ja ihan varmasti on paljon arkkitehteja, jotka haluaisivat tehdä erilaista työtä, mutta grynderivetoisen rakennuttajan rahalliset insentiivit vastustavat jokaista euroa, joka ei tuota hyvää voittoa. ”

            Tämä on varmaan totta, mutta olisko ne kannustimet yhtään sen erilaisia, jos joku muu rakennuttaa? Onko se huono juttu, että kannustimet on tällaisia? Voisko ne olla jollakin realistisilla vaihtoehdoilla paremmat?

            ”Normaalin kerrostalorakentamisen osalta molempiin voitaisiin puuttua esimerkiksi sillä, että synnytettäisiin kerrostalopuolelle omatoimirakennuttamisen markkinat. ”

            Miten ne kannustimet muuttuu tehdä kauniita rakennuksia, jos jengi rakentaa omatoimisesti? Jos ne taloon muuttavat asukkaat haluavat asua talossa, joka näyttää ja tuntuu hyvältä, niin miks ne olis valmiita maksaan siitä, jos ne itte rakennuttaa, mutta ei olis valmiita maksaan, jos rakennusliike rakennuttaa?

            Voi olla, että omatoimirakennuttajat todellakin on valmiita maksamaan kauniista taloista enemmän kuin muut. (Kannattaa tosin olla varovainen miten tätäkään hypoteesia tulkitsee. Tää voi hyvin johtua valikoitumisesta.)

            Kannattaa kuitenkin suhtautua omatoimirakentamiseen kriittisesti, kun siinä on niin paljon juttuja, jotka tekee siihen objektiivisesti suhtautumsien vihreille vaikeeks.

            Riskinä on, että omatoimirakentamisen markkinat synnytetään dumppaamalla veronmaksajien rahoja hyvin toimeentuleville ja poliittisesti aktiivisille / vaikutusvaltaisille kaupunkilaisille.

          • tpyyluoma sanoo:

            Artturi, mitäs jos on niin että talon julkisivu on ulkoisvaikutus? Kun sitä ei talossa asuva itse näe. Muut taas kärsivät tai hyötyvät siitä. Tuon sisäistäminen veroillla, mitä kaavamääräys sikäli kun se aiheuttaa kustannuksia käytännössä merkitsee, on ihan oppikirjaratkaisu ja samoin myös subventio, esim. alemman tonttivuokran muodossa.

          • Hannu sanoo:

            Menee alkuperäisestä aiheesta sivuun, mutta omatoimi-, tai ryhmärakennuttaminen kuten sitä nyt kutsutaan, on tosiaan hyvä mahdollisuus monipuolistaa kenttää. Valinnan mekanismit eivät nykyään toimi, koska ei ole tarjolla vaihtoehtoja, rakennusliikkeet tietävät että nykytilanteessa kaikki menee kuitenkin kaupaksi. Elitisminä tätä ei ole syytä pitää, ellei aktiivisuutta ja yritteliäisyyttä pidetä elitismin merkkeinä. Rakennuttajan katteiden jäädessä pois budjetista rahaa jää enemmän hyvään viimeistelyyn. Ammattitaitoa kuitenkin vaaditaan. Tällä hetkellä ryhmärakennuttaminen on vain tehty vaikeaksi, muun muassa pankit ovat haluttomia lainoittamaan kyseisiä hankkeita. Näin siis Suomessa, muualla on hyviä esimerkkejä lopputulokseltaan onnistuneesta, kohtuuhintaisesta ja jopa edullisesta ryhmärakentamisesta. Berliinin esimerkkejä esiteltiin juuri hiljattain Laiturilla, neliöhinnat 2000 € luokkaa, hintaero Helsinkiin selittyy osin, mutta vain osin, sillä että tonttikulut ovat Berliinissä minimaaliset Helsinkiin verrattuna. Ja olihan tämä Suomessakin ennen sotia yleinen rakentamistapa, joskaan kaikkia työläisasuntoja eivät toki työläiset rakentaneet itse itselleen (joskus kuului kulttuuriin, että tehtiin hyvää jälkeä).

        • Seppo Honkanen sanoo:

          Vuosaaren tornissa oli tosiaankin kunnianhimoa, kymmenen kerrosta liikaa. Kaikki kilpailuehdotukset, myös voittanut, olivat yli kaiken paikallisen ja inhimillisen mittakaavan. Nykyinen Ykän toteuttama torni ei ole ihan huono, jos sitä katsoo kauempaa. Ikkunanauhojen ja seinäpinnan suhteet on kohdallaan. Torni on vain väärässä kaupunginosassa.

          • Liisa sanoo:

            Vuosaaren tornin kerroskorkeudenhan määrittelikin kansainvälinen paahtimo Paulig, jonka maille koko Aurinkolahti on rakennettu.

          • Pirjetta Kesseli sanoo:

            Tiedoksi kaikille, jotka sitä eivätr tiedä – hyvin, hyvin moni Stadin vanhojen kaupunginosien rakennuskannasta on rakennettu ns. kiltavoimin. Koska tunnen Punavuoren parhaiten, annan siitä esimerkit. Vihervarpusen kortteliin Albertinkadun ja Merimiehenkadun kulmaan nousi, Alberinkatu 7: nousi aivan 1900 -luvun alussa kaunis talo käsityöläisten ja kauppiaiden toimesta. Metodistikirkon talo Punavuorenkadun ja Fredrikinkadun taitteessa oli innokkaan yhteisön 1900 -luvun alkuvuosina starttaama hanke, jonka tulos edelleen on saman yhteisön omistuksessa.
            Asiasta tietävänä sen verran lisään, että missään nimessä helppoa tällainen yhteisörakentaminen ei ole hankkeen alussa tai jatkossakaan.

  5. marek salermo sanoo:

    Inhimillisen mittakaavan puolestapuhuja-arkkitehtien kuulee aika usein puhuvan ns. neljän sekunnin säännöstä. Sen väitetään viittaavan vanhaan viisauteen, jonka mukaan ihminen jalkamiehenä/-naisena kulkiessaan kokee ja aistii lähiympäristöään n. neljän sekunnin sykleissä. Jos lähimaisema normaalissa jalankulkuvauhdissa elää (=muuttuu/päivittyy) samassa neljän sekunnin tahdissa, pysyy mieli virkeänä eikä kyllästymistä tapahdu. Toisin sanoen, jalankulkija kokee etenevänsä. Jos lähimaisema ei muutu muutu muutamien sekuntien välein, uhkaa kyllästyminen. Jos näkökentässä ei tapahdu mitään muutoksia kymmeniin sekunteihin – kuten em. suuren mittakaavan tornitaloympäristöissä – uhkaa kyllästyminen korotettuna potenssiin x. Sellaisissa paikoissa ei kuljeta jalan, ja jos kuljetaan, se tuntuu vähintäänkin turhauttavalta ja epätarkoituksenmukaiselta. Tai parhaimmassa tapauksessa pelkästään tylsältä, niin tylsältä…

  6. Nykyaikaisessa tornirakentamisessa pelottavinta on se, ettei se ole juuri edennyt 1930-luvun funktionalistien ja modernistien muotokielestä. Keski-Pasilankin suunnitelmissa näkyy hyvin Le Corbusierin veistoksellinen tapa sijoitella rakennukset aukeaan tilaan, jota rakennus hallitsee yksin. Kaukaa autosta katsottuna rakennukset ovatkin oikein hienoja, mutta ei niissä kukaan erityisemmin halua asua tai käydä töissä.

    Harmillisinta on, että arkkitehtuurikunta on tästä hyvin tietoinen, mutta asialle ei oikein voi tehdä mitään, koska arkkitehtien työkalut suosivat tietynlaisia suunnitteluratkaisuja. Siksi olen sitä mieltä, että esimerkiksi arkkitehtikilpailujen lintuperspektiivikuvat pitäisi kieltää lailla, sillä ihmisillehän niitä rakennuksia suunnitellaan, eikä harakoille.

  7. Jani Jansson sanoo:

    Tässä on kutkuttava aihe, jota tekisi mieli lähestyä moneltakin kantilta. Yksi kysymys on se, että kuinka maantasokerroksen käsittely ja rakennuksen korkeus oikeastaan liittyvät toisiinsa? Otsikointi ja aiheen pohjustus lähtee korkeasta rakentamisesta, mutta kritiikin kärki liittyy käytännössä alimpaan kerrokseen.

    Maantasokerroksen tekeminen muista poikkeavaksi on kustannuksia lisäävä tekijä. Kivijalkakaupat asuinrakennuksessa on tästä ehkä selvin esimerkki. Mikäli nämä lisäkustannukset lankeavat kokonaan pienten liikkeiden maksettavaksi, ei tila ole enää kilpailukykyinen vuokrien noustessa pilviin. Tuntuu myös epäreilulta maksattaa kivijalkakaupan olemassaolo asukkailla, jos naapurissa identtinen asunto ilman kivijalkakauppaa talon alakerrassa on halvempi.

    Jos rakennuksessa on 16 kerrosta, niin pohjakerroksen lisäkustannus jakautuu kaksinkertaiselle määrälle kiinteistömassaa kuin 8 kerroksisessa. Puhumattakaan siitä, että nelikerroksisen talon alakerrassa olisi liiketiloja. Kaupallinen rakentaminen ei itsessään ole kalliimpaa, vaan hintavaikutus tulee siitä että erilaisia toimintoja sovitetaan päällekkäin.

    sivuhuomautuksena (ja mainoksena): Olen ehdolla ensi viikon HOK-Elannon vaaleissa (no:927) ja tarkoitukseni on nostaa esille mahdollisuus, jossa ketju käyttäisi edellisen vuoden voittojaan sijoittamalla kivijalkamyymäläkiinteistöihin sen erotuksen verran joka liittyy sekoitetun rakenteen lisäkustannuksiin. Se olisi paitsi osuustoimintahengen mukaista yhteiskuntavastuullisuutta, myös pitkällä tähtäimellä mielekkäämpi sijoitus kuin purkujätteeksi luokiteltava peltihalli keskellä peltoja.

    • Otso Kivekäs sanoo:

      Korkea rakentaminen ja ensimmäiset kerrokset liittyvät sikäli yhteen, että nyt esitellyissä korkean rakentamisen suunnitelmissa ensimmäiseen kerrokseen ja jalankulkumittakaavaan ei ole kiinnitetty riittäävää huomiota (Pasila, Jätkän hotelli), tai tuloksessa olisi muutoin paljon parantamisen varaa (Kalasatama).

      Mitään välttämätöntä yhteyttä näillä aiheilla ei ole, vaan yhteis on spesifi ja liittyy helsinkiin ja juuri tähän hetkeen. Puhutaan korkeuksista ja kerrosmääristä, kun pitäisi puhua katutilasta ja kivijaloista.

      • Jani Jansson sanoo:

        Mielestäni tuo jalankulkumittakaavan unohtaminen koskee kaikkea rakentamista. Yleensä se kuitataan lauseella ”maantasokerroksessa julkisivun käsittelyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota” kaava-asiakirjoissa. Tämän lisäksi joko edellytetään liiketiloja, annetaan oikeus rakentaa kivijalkakauppatilaa lisärakennusoikeudella tai vain ”kannustetaan” rakentamaan sitä.

        • Pirjetta Kesseli sanoo:

          Totta tuokin. Jaa aatellaan nyt vaikka Mannerheimintietä ja sen kivijalkapalveluja alkaen Opperatalosta länteen… Ei paljon tee mieli käydä siellä katsastelemassa, kun näyteikkunalasit ovat millien paksun kivipölyn peitossa. Enkä tosiaan moiti yrittäjiä tästä .

    • tpyyluoma sanoo:

      Tuota, saisiko tälle jotain perusteluja koska asia kiinnostaa minua?
      ”Maantasokerroksen tekeminen muista poikkeavaksi on kustannuksia lisäävä tekijä. Kivijalkakaupat asuinrakennuksessa on tästä ehkä selvin esimerkki. Mikäli nämä lisäkustannukset lankeavat kokonaan pienten liikkeiden maksettavaksi, ei tila ole enää kilpailukykyinen vuokrien noustessa pilviin.”

      Minä en ollenkaan epäile etteikö 20 neliön liiketila vanhassa talossa olisi tuotoltaan heikko. Mutta, ei kai sitä ole mikään pakko uuteen taloon tehdä noin pieniä tiloja. Esimerkiksi Ässäkeskuksessa Vallillassa on ensimmäisessä kerroksessa silmämääräisesti tuhannen neliön ruokakauppa. Eli miksi liike- tai toimistotila ensimmäisessä kerroksessa olisi kustannus, semminkin kun ei sitä katutasoa voi oikein asumisenkaan käyttää?

      • Jani Jansson sanoo:

        Kantavat rakenteet, putkilinjat ja muu tekniikka, sekä rakentamisen logistiikka monimutkaistuvat, jos yläpuolella on asuntoja ja alla kauppa. Asuinkerroksissa on kantavia huoneistovälisiä seiniä 7 metrin välein ja joka asunnossa viemäriputket alas jne. Nämä hankaloittavat kovasti sitä alakerran kauppaa, kun kaupallisen rakentamisen tavoite hyötyala alkaa olla yli 95% bruttoalasta.

        Kustannus ei ole missään nimessä mahdoton, mutta perus ekselmies päättää laskelmansa aina siihen tulokseen, että on edullisempaa rakentaa peltihalli pellolle maidonmyyntiin ja tylsä lamellilaatikko asuntoja.

        Tilanteessa jossa maantasossa ei voi asua, siinä on yleensä asunnon pakolliset varastotilat, tekniikka, väestösuoja jne. (n.10 – 15% koko rakennuksen pinta-alasta, eli 8 krs. talossa kokonainen kerros)

        • tpyyluoma sanoo:

          Kiitos, en ollut ajatellut rakenteiden vaikutusta nettoneliöihin. Mutta jos siellä Excelissä olisi maan hinta, niin ratkaisu olisi siltikin Helsingissä useimmiten ettei kannata tehdä erillistä yksikerroksista peltihallia. Mutku kaupunki myy ja vuokraa tontit kaavoitetun neliömäärän mukaan, niin toki kaupalla voi hyvinkin olla intressi lobata neliömäärä pieneksi. Tää on se syy parkkipaikkanormien ohelle miksi on niin tavattoman vaikeaa saada edes pari kerrosta asuntoja kauppatilan päälle.

  8. Walter R. sanoo:

    Olet aivan oikeassa ja mainiosti kirjoitettu. Tärkeintä on katutason viihtyisyys ja ihmisen kokoinen kaupunki, johon tornitalot hyvin suunniteltuina sopivat. Onhan tornien sisätilatkin (toivottavasti) suunniteltu käyttäjille sopiviksi, miksei sitten ulkopuolinen tila.

    Lisäksi sopisi jo suunnittelun ohjeistuksessa ottaa selvästi huomioon Helsingin leveysaste. Parhaimmat tornifanaatikot vertailevat aina kokemuksiaan New Yorkista tai Vancouverista – joiden leveysaste on sama kuin Keski- ja Etelä-Euroopan kaupungeilla. Helsingin vertailukohtana on pidettävä Alaskan Anchoragea tai Venäjän Permiä. Valon ”laatu” varjojen pituuksista puhumattakaan on aivan erilaista näillä leveysasteilla.

    Sen sijaan klassiseen estetiikkaan ei kyllä pidä palata, jos se tarkoittaa sitä, että tehdään romanttisia kopioita vanhemmista rakennuksista tai tyyleistä. Siitä tulee muovinkaltaista, tylsää ja paperinmakuista kitschiä.

    • Sakari Kestinen sanoo:

      Onko esimerkiksi Valtioneuvoston linna, Tuomiokirkko tai yliopiston kirjasto ”muovinkaltaista, tylsää ja paperinmakuista kitschiä”? Nehän imitoivat uusklassistisesti kreikkalaista ja roomalaista arkkitehtuuria!

      En sano, että juuri klassistista arkkitehtuuria pitäisi rakentaa. Mieluummin uusjugendia. 😉 Mutta nykyarkkitehtuuri tuntuu olevan vain Le Corbusierin hengenheimolaisten funkisjäljitelmiä Zaha Hadidin dekonstruktion substraatilla. Omaperäistä? Tuskin. Muovinkaltaista? Kyllä. Tylsää? Kyllä. Paperinmakuista? Ei – vaan ArchiCAD:in makuista.

      Toisaalta muovinkaltaisuuskin olisi etu, jos piirrettäisiin ajanmukaisia taloja: elämmehän 2010-lukua, eli Avaruusaikaa.

    • Pirjetta Kesseli sanoo:

      Kyllä, ja kannattaa vertailla myös korkean rakentamisen aiheuttamia sosiaalisia ”varjoja” – miten ne pitenevät kun kerrosluku kasvaa? Ehkä varjot todella ovat hieman pidempiä Pohjois-Venäjässä ja Suomessa kuin jossain Losissa.

      Kuka tuollakin asuu? En tunne naapureita, kun tässä on vain 2 -asuntoja / koko ajan joku muuttaa sisään-ulos… Arvelen, että korkea rakentaminen tappaa aitostadilaisen kylähengen – joka sitä paitsi pitäisi muutenkin julistaa suojeltavaksi kulttuuriseksi piirteeksi.

  9. kerttu loukola sanoo:

    Korkeiden talojen vieressä on tuulista, ja Helsingissä tuuli n yleensä kylmää. Korkeiden talojen ympäristö pitäisi siksi erityisesti suunnitella tuulensuojaa tarjoavaksi. Hot elli torni okin mutkaisen kadun varressa. Autotalon ympäristö ei sen sijaan houkuttele ( se oli pitkään kantakaupungin korkein talo). Hinnasta voi sitten keskustella siltä pohjalta, että eiko korkeus tuo sinällään säästöä? Ellei tuo, miksi rakentaa korkeaa? Jos tuo, ei ole kohtuutonta vaatia, että korkean talon alimmat kerrokset suunnitellaan huolella kävelevän ihmisen mittakaavaan.
    Olin nuorena töissä rakennustarkastusvirastossa. Korruptio tuntui olevan siellä osa normaalia elämänmenoa. Jäljet näkyvät kaupunkikuvassa pitkään. Toisinkin voisi olla.

  10. Seppo Honkanen sanoo:

    Tornitaloja voi katsoa kaukaa ja läheltä. Niitä voi myös katsoa symbolina. Särelän mainitsema Kallion kirkko on Lars Sonckin vitsi. Se on fallos, jonka puolipyöreä ulkonema (arkkiteehtuurikielellä apsis) kuvaa palleja. Huipulla oleva pieni risti on ejakulaatio.
    Pasilaan saadaan säpinää kun kaukoliikenneterminaali (VR) siirretään sinne.

  11. Veikko sanoo:

    Tämä on hyvä puheenvuoro sen puolesta, että kaupunkisuunnittelussa otettaisiin huomioon jalankulkijan tarpeet, mutta kritiikin kärki tuntuu osuvan vääriin kohteisiin.

    Korkea rakentaminen on suuri mahdollisuus elävöittää katukuvaa: kun asukastiheys suurenee, riittää kivijalkakaupoille asiakkaita, ja niiden menestyessä katukuva vetää lisää ihmisiä. Elävän katutilan ja kävelyalueiden rakentamista kuitenkin estää autoilun merkitys kaupunkisuunnittelussa -mikä kirjoituksessa huomioidaankin-, mutta syyttävän sormen ei pitäisi osoittaa arkkitehteihin, vaan poliitikkoihin, rakennusliikkeisiin, ja -meihin asukkaisiin.

    Arkkitehdit suunnittelisivat mielellään tiiviitä alueita, joissa autot olisi vähintäänkin piilotettu kellareihin. Ikävä kyllä tämä ei kuitenkaan sovi nykyisiin asumis- ja autoilustandardeihin (vähintään yksi auto per talous), ja koska autopaikkojen rakentaminen kellareihin on järkyttävän kallista, ostamme me kotimme asuintaloista, joita reunustavat avoimet autokentät.

    Miksi autoilu sitten on niin suuri välttämättömyys, että joudumme tästä syytä tinkimään asumisviihtyvyydestämme? Syy on poliitikoissa: väitän, että ylivoimainen enemmistö arkkitehdeista suosii suunnitelmissaan kivijalkakauppoja, mutta kauppojen keskusliikkeiden lobbaus kääntää nämä suunnitelmat kuntien rakennuslautakunnissa päälaelleen niin, että kaavaan saadaan aina ujutettua S- tai K-peltihalli. Kun kauppa näin keskittyy automarketteihin tappaen lähipalvelut, muuttuu autoilu meille kaikille välttämättömäksi pahaksi.

  12. Päivitysilmoitus: Helsinki–Qatar | Lilja Tamminen

  13. Artturi Björk sanoo:

    tpyyluoma: Miten julkisivun ulkoisvaikutukset sun mielestä vaikuttaa siihen, että kannattaako rakentajan olla omatoimirakennuttaja vai rakennusliike? Tuskin se ainakaan niissä sun oppikirjoissa lukee?

  14. Ilkka Laine sanoo:

    Olen äärimmäisen kiinnostunut siitä, miten lähiympäristöäni kehitetään. Asun Pasilassa alueella, joka on aikanaan suunniteltu kivijalkakauppoja silmälläpitäen. Valitettavasti on todettava, ettei niissä toimineet liiketilat ole menestyneet.

    Alueella on mielenkiintoisia vaihtoehtoisia hankkeita, kuten ”kääntöpöytä”, jne. uskon, että asutuskeskus tuo kävijöitä myös kävijöitä vaihtoehtoisille liiketoiminnoille. Länsi-Pasilan puolen autottomuus on säilytettävä. Lisäksi keskuspuisto saisi jatkossakin toimia virkistävänä luonnon kosketuksena.

    Ihan hienoa, että junien hautausmaan päälle rakennetaan lisää asuntoja. Hienoiltakin näyttävät.

  15. Artturi Björk sanoo:

    Hannu:

    Valinnan mekanismit eivät nykyään toimi, koska ei ole tarjolla vaihtoehtoja, rakennusliikkeet tietävät että nykytilanteessa kaikki menee kuitenkin kaupaksi.

    Tää ei oo riittävä ehtä valinnan mekanismin toimimattomuudelle. Vaikka kaikki menis kaupaks, niin jos se kauppahinta riippuu laadusta, niin valinnan mekanismi voi toimia ihan hyvin.

    Rakennuttajan katteiden jäädessä pois budjetista rahaa jää enemmän hyvään viimeistelyyn.

    Tää tuskin pitää paikkaansa. Jengi ei ollenkaan välttämättä laita kaikkea liikenevää rahaa rakennushankkeeseen.

    Tällä hetkellä ryhmärakennuttaminen on vain tehty vaikeaksi, muun muassa pankit ovat haluttomia lainoittamaan kyseisiä hankkeita.

    Kirjoitat tehty, ikään kuin joku olis tarkoituksella tehnyt. Entäs jos ryhmärakennuttaminen on vaikeeta ilman, että sitä olis tehty vaikeeks? Eiks tässäkin tapauksessa pankit vois olla haluttomia lainoittamaan kyseisiä hankkeita?

    • Hannu sanoo:

      Nyt kun ruotsalaiset ovat jo rakentaneet tämän ->
      http://www.architizer.com/en_us/projects/view/victoria-tower/38728/
      niin haluammeko halvennetun version samasta tornista Jätkäsaareen?

      …ja Artturi, oletko oikeasti sitä mieltä, että asunnonostajalla on Helsingissä nyt hyvä mahdollisuus valita erilaisia kukkarolle sopivia asumisvaihtoehtoja? Enkä suinkaan sano, että rakentajien olisikaan laitettava kaikki liikenevät rahansa rakennushankkeeseen, mutta jos rakennuttavat itse, niin eivätkö todennäköisemmin saa mitä haluavat? Kun ottaa huomioon rakennuttamisen vaivan, ryhmärakentamiseen tuskin kannattaa lähteä pelkästään säästömielessä, mutta silloin on mahdollisuus laittaa muuten rakennuttajan voittoihin menevä raha parempaan laatuun. Asuntomarkkinoillahan hinta ei yleistäen korreloi laadun kanssa, hinta liittyy sijaintiin (tonttikulut) ja rakennuttajan tuotto-odotuksiin (korkeat). Lähes kaikki Suomessa nykyään rakennettavat kerrostalot ovat teknisesti käytännössä samantasoisia, kalliimmissa on vähän arvokkaammat laatat kylppärissä. En ole ajamassa rakennusliikkeitä alas, mutta kilpailu ja vaihtoehdot eivät olisi pahasta.

      Ryhmärakentamisen taloudellisia haasteita on käsitelty eri lähteissä, minulla ei nyt ole heittää linkkejä, mutta salaliittoteorioiden ystävät ovat löytäneet kytkennän rakennusliikkeiden ja pankkien välillä. Salaliitot sikseen, mutta Suomessa yleensäkin rakenteet suosivat suuria tekijöitä.

      • Jani Jansson sanoo:

        Rakennuttajan tuotto-odotukset ovat melko suuria. Varsinkin pääkaupunkiseudulla kun on iso kysyntä. Asiaa selittää osittain rakentamisen pitkä aikataulu. Kaupallisessa mielessä sijoitetulle pääomalle lasketaan tuotto-odotus vuosittain. Tontin kaavoituksesta viimeisen asunnon myyntiin saattaa kulua viisi vuotta. Jos tuotto-odotus on 8% vuodessa, se tarkoittaa viidessä vuodessa jo lähes 1,5 kertaista myyntihintaa kustannuksiin nähden.

        Omatoimi- tai ryhmärakentajan ei tarvitse välittää tuotto-odotuksista, mutta muista kustannuksista kylläkin. Ensimmäinen satatonnia pitäisi käyttää jo ennenkuin edes sokkeli on valettu. Huolellinen ja laadukas rakentaminen vie aikaa ja jossain on asuttava sillä välin kun unelmakoti valmistuu. Jos lyhentää tonnin kuussa lainaa talosta jossa ei pariin vuoteen pääse asumaan ja maksaa toisen tonnin vuokraa väliaikaisesta, niin moni voi joutua miettimään uudemman kerran. Varsinkin jos on päättänyt hartiapankilla rakentaa ja joutuu olemaan palkatta pois töistä.

      • Artturi B sanoo:

        Hanne:

        Enkä suinkaan sano, että rakentajien olisikaan laitettava kaikki liikenevät rahansa rakennushankkeeseen, mutta jos rakennuttavat itse, niin eivätkö todennäköisemmin saa mitä haluavat?

        Tottakai saavat!

        Sinä vaan väitit, että koska kaikki asunnot menevät kaupaksi, niin tästä seuraa, että rakennuttajilla ei olis kannustimia tehdä sellaisia asuntoja mitä ihmiset haluavat. Tuo johtopäätös voi olla oikea, mutta se ei seuraa siitä, että kaikki asunnot menevät kaupaksi johonkin hintaan.

        Sikäli mikäli kun ihmiset ovat valmiita maksamaan omatoimirakennuttaessaan siitä, että asunnot ovat mieleisiä, niin luulen heidän olevan valmiita maksamaan siitä myös silloin kuin ostavat asuntonsa markkinoilta.

        En ole ajamassa rakennusliikkeitä alas, mutta kilpailu ja vaihtoehdot eivät olisi pahasta.

        Tästä oon tasan samaa mieltä, mutta meillä on varmaan vähän eri käsitykset siitä mitä kilpailu tarkoittaa… Mun mielestä se ei tarkoita sitä, että joillekin annetaan tontteja halvemmalla kuin toisille ja että pankit pakotetaan antamaan toisille halvempia lainoja kuin mihin pankit voittoa maksimoidessaan päätyvät.

        Salaliitot sikseen, mutta Suomessa yleensäkin rakenteet suosivat suuria tekijöitä.

        Ja tämä on mun mielestä oivallinen syy purkaa niitä rakenteita, eikä pystyttää uusia täydentäviä rakenteita tilalle.

        • Mikko H sanoo:

          ”Tuo johtopäätös voi olla oikea, mutta se ei seuraa siitä, että kaikki asunnot menevät kaupaksi johonkin hintaan.”

          Pointti taisi olla se, että Helsingissä uudet asunnot menevät kaikki kaupaksi varsin suolaiseen hintaan ja isolla katteella. Siitä johtopäätös voi jo seuratakin.

          • Artturi B sanoo:

            Ei sentään. Hannen johtopäätös vaatii, että asunnot ei menis kaupaksi kalliimmalla, jos ne vastaisi paremmin ostajien toiveita.

  16. Hannu sanoo:

    Kun täällä rakennusten muotoihin liittyvistä assosiaatioista keskustellaan, niin tuli vielä tuosta edelliseen postiin linkitetystä tukholmalaistornista mieleen, että sehän on vähän kuin vasara valmiina murskaamaan ohi yrittävän jalankulkijan…

  17. Päivitysilmoitus: The Great Transformation | Jees Helsinki Jees

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.