Miksi kaupungeissa on luontoa?

Post to Twitter

Tämän päivän kaupunkisuunnittelussa kaupunkirakenteen tiivistäminen, eheytyminen ja tehokkuuden nostaminen ovat olleet kovia sanoja. Kaupunkirakenteen eheyttäminen on hyvin ekologista: kun ihmiset pakataan tiiviiseen tilaan, säästyy luontoa muualla. Tiivis rakentaminen myös vähentää ilmastoa kuormittavaa liikennettä, kuluttaa vähemmän rahaa ja luonnonvaroja ja mahdollistaa muutenkin kivan, eloisan kaupunkielämän.

Eli ei kun tiivistämään! Hajanaisessa kaupungissa jokaista metsälaikkua, peltoaukeaa, tienpenkkaa ja pienlentokenttää tulee tarkastella kriittisesti ja mieluiten rakentaa täyteen. Kortteleiden välissä voi sitten olla viivasuoria puistoja, sikäli mikäli ihmiset niitä jaksavat käyttää. Tässä vaiheessa biologi kuitenkin huomauttaa, että tiiviissäkin kaupungissa tulee olla luontoa ja rakentamatonta maata. Sitä tarvitsevat sekä ihminen että luonto itse.

Ympäristöystävällistä kaupunkisuunnittelua? (c) Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto
Ympäristöystävällistä kaupunkisuunnittelua? (c) Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

Toimiva, elinkykyinen luonto tarjoaa niin kutsuttuja ekosysteemipalveluita, jotka parantavat ihmisten elämänlaatua ja ylipäätään mahdollistavat olemassaolomme. Tällaisia palveluja ovat maailmanlaajuisesti mm. yhteyttäminen (hapen tuotanto) ja ravintokasvien pölytys. Näille voi sitten yrittää laskea rahallista hintaa, jos haluaa. Itse tarkastelisin mieluummin niitä palveluja itsessään: ei se raha, vaan se mitä sillä saa. Kaupungeissa luonto tarjoaa seuraavanlaisia ekosysteemipalveluja.

Ilman puhdistus. Eritoten metsät, mutta käytännössä mikä tahansa vihreä pinta, sitovat ilmansaasteita pois ihmiskeuhkoja rasittamasta, olipa kyse niin hiilidioksidista, typen oksideista kuin pienhiukkasistakin. Luonto myös kosteuttaa mikroilmastoa, mikä on sekin hyväksi keuhkoille. Tämän huomaa kyllä käveltyään kymmenen metriä Keskuspuistoon: ilma on aivan erilaista hengittää. Luonnollisesti yhteyttävä pinta toimii myös hiilinieluna.

Veden puhdistus ja pidättäminen. Kaupunkien kasvillisuus suodattaa saasteita ja pienhiukkasia myös sadevedestä, siinä missä ilmastakin. Näin ollen esimerkiksi Itämeren suojelussa kaupunkiluonnolla on aivan olennainen rooli. Kannattaa myös muistaa, että esimerkiksi kaasumainen typpi rehevöittää vesistöjä siinä missä valuvesienkin mukana kulkeutunut, joten ilmansuojelu on osa taistelussa rehevöitymistä vastaan.

Elävät, vettä pidättävät pinnat ovat myös todella tärkeä osa hulevesien käsittelyssä. Sadevesiviemärimme ovat jo nyt halkeamispisteessä, joten hulevedet tulisi saada pysymään maan pinnalla niin suurissa määrin kuin mahdollista. Niityt ja metsät onnistuvat tässä sangen hyvin. Hulevesien hallinta onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka kaupunkiluonto ja viheralueet toimivat ”vihreänä infrastruktuurina” osana kaupungin muuta infraa.

Lämpöhuippujen tasaaminen. Kaupunkiluonto toimii puskurina lämpötilan noustessa, lievittää kaupunkien lämpösaareke-efektiä ja osallistuu ilmamassojen liikuttamiseen ja vaihtumiseen. Yksin Euroopassa kuoli 70 000 ihmistä lämpöaalloissa vuonna 2003. Metsäpeite viilensi maanpinnan lämpötilaa yli 10 astetta brittitutkimuksessa. Eli kasvillisuudella voidaan säästää ihmishenkiä, etenkin näin ilmastonmuutoksen aikakautena.

Lisäksi löytyy niin pölytyspalveluja, biologista torjuntaa kuin maaperän kunnostusta ja ylläpitoa. Varmaan paljon muutakin.

Eivät kaupunkiluonnon hyödyt tietenkään rajoitu pelkkään biofysiikkaan. Kaupunkiluonto parantaa elämänlaatua niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Näillä on jo kansantaloudellista merkitystä: brittitutkimuksessa etenkin köyhän väestön edustajista ne, jotka asuivat viheralueiden lähellä, olivat terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin ne, joilla oli matkaa viheralueisiin.

Luonnossa oleskelu lievittää stressiä, rauhoittaa ihmistä ja auttaa tunteiden käsittelyssä – siis parantaa ja ylläpitää psyykkistä terveyttä! Jo luonnon näkeminen ikkunastakin vaikuttaa positiivisesti. Viher- ja luontoalueet tulisikin nähdä oleellisena osana esim. sairaala-alueita suunnitellessa, sekä tietty tunnustaa mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevänä tekijänä.

Oman lähialueen viheralueet koetaan monasti itselle tärkeiksi paikoiksi. Mikäli näin on naapureidenkin kohdalla, on viheralueesta tullut sosiaalista hyvinvointia lisäävä tekijä. Merkittäväksi koettu viheralue lisää paikallisidentiteetin syntymistä ja yhdistää ihmisiä, siis synnyttää sitä peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä.

Fysiologisten etujen, kuten saasteiden sitomisen, lisäksi kaupunkiluonto edistää fyysistä terveyttä kannustamalla liikkumaan. En liene ainoa, joka haluaa hölkätä mieluummin Keskuspuistossa kuin Mannerheimintiellä. Kynnys lähteä lähimetsikköön lenkille on myös usein matalampi kuin mennä esim. kuntosalille.

(c) juniorihelsinki ja domnik.net              Molemmat maisemat ovat Helsingistä. Kummassa lenkkeilisit mieluummin?

Vielä sananen siitä luonnosta. On yleinen myytti, että kaupunkiluonto olisi jotenkin ”pilalla”, ”köyhempää” tai ”vähempiarvoista” kuin vaikkapa koskemattomien erämaiden luonto. Kaupunkien monipuolinen maankäyttö tarkoittaa myös, että kaupungit tarjoavat monipuolisesti erilaisia elinympäristöjä lukuisille lajeille. Kaupungeista löytyy vielä paljon esimerkiksi ns. kulttuuri- ja joutomaabiotooppien lajeja, jotka vaativat suhteellisen kovaa elinympäristön kulutusta ja ovat harvinaistuneet muualla. Niinpä esimerkiksi Helsinki tai Berliini ovat lajistoltaan erittäin monipuolisia ympäröivään seutuun verrattuna. Eikä vaikkapa kaupunkimetsä ole välttämättä metsänä mitenkään huono. Päinvastoin, virkistyskäytössä olevat metsät ovat monasti paljon monimuotoisempia kuin maaseudun talousmetsät.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa kaupungit ovat siis hyvin suunniteltuina erittäin suuressa roolissa. Ja se biodiversiteetin hupeneminen, sehän on ympäristöongelmista suurin. Ilmastonmuutostakin suurempi.

Älkääkä nyt käsittäkö väärin, kyllä kaupungin tulee voida kasvaa ja kehittyä. Kasvun tulee kuitenkin olla hallittua ja hyvin suunniteltua. Jos tiivistyminen tapahtuu luontoa heikentäen, menetetään se luonto ja pilataan kaupunki ihmisiltä. Silloin ei ole kyse mistään ekoteosta, ainoastaan viherpesusta.

 

LISÄYS 10.5. Näköjään monipuolinen luonto myös ehkäisee allergioita:
http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/5-2012/8-11-26-44.html
Tälläkin hetkellä koivulle pärskivälle tuli yksi syy lisää pitää huolta kaupunkiluonnosta.

Post to Twitter

Tietoja Joel Jalkanen

Vierailevana kirjoittajana helsinkiläinen ekologian ja evoluutiobiologian opiskelija, jota kiinnostaa kaupunkiekologia ja -suunnittelu.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta kohteessa Miksi kaupungeissa on luontoa?

  1. Otso Kivekas sanoo:

    Mä olen jaotellut perusteet kaupunkiluonnolle (ja erityisesti luonnonsuojelulle kaupungissa) karkeasti kolmeen. Saa kommentoida; en ole tässä asiassa ekspertti, joten voi mennä hutikin. Ja tämä ei nyt kata ympäristönsuojelua, vaan ihan klassisen luonnonsuojelun.

    1) On biotooppeja, lajeja ym. jotka ovat globaalisti uhanalaisia ja tarvitsevat suojelua. Jos niitä on kaupungissa, on niitä siis suojeltava kaupungissa. Jos liito-orava pesii mäntylämpäreessä moottoritielinjalla, suojellaan se mäntylämpäre. Vastaavasti jos se pesii mansardiktolla, suojellaan sitten se mansardikatto. Tämä on aika suoraviivaista ja menee ihan luonnonsuojelun klassisilla periaatteilla. Mutta on syytä huomata, että biotooppeja, jotka ovat harvinaisia Helsingissä mutta yleisiä maaseudulla, ei tällä perusteella ole syytä suojella Helsingissä.

    2) Luonto tarjoaa ihmisille virkistystä ja paljon muutakin hyötyä, joita Joel tarkastelee yllä paremmin kuin mihin itse pystyisin. Nämä ovat periaatteessa mitattavia ja vertailtavissa muihin mahdollisiin maankäyttöihin. Tarjoaahan se moottoritiekin hyötyjä, asuintaloista puhumattakaan.

    Erityisesti: virkistysarvot ja osa muista hyödyistä eivät vaadi kovin luonnonmukaista luontoa, vaan rakennettukin puisto kelpaa. Itse asiassa rakennettu puisto saattaa olla parempi, ksoka se kestää suurempia ihmismääriä, ja siten tarjoaa suuremmat virkistyshyödyt.

    3) Koska ekosysteemi on systeemi, tarviotsevat jotkin kohdan 1 tai 2 perusteella tarpeelliset viheralueet/luontotyypit/ym myös muuta luontoa ympärilleen selvitäkseen. Erityisesti tulee nyt mieleen viherkäytävät. Jos ja kun syyn 2 nojalla haluamme keskuspuiston, jossa on jäniksiä, kettuja ja mitä lienee, täytyy noiden elikoiden sinne jotain kautta siis myös päästä. Tämäkin on periaatteessa jotenkin mitattavissa ja arvioitavissa oleva asia, joskin varmasti vaatii merkittävästi ammattitaitoa. Koffin puisto tarvinnee paljon vähemmän viherkäytäviä kuin keskuspuisto. tai ainakin se on pärjännyt heikoilla käytävillä.

    Nopeasti tuosta jo huomaa, että noilla eri syillä löytyy hyvin erilaisia suojeltavia kohteita. Myöskin on selvää, että itseisarvoisen ehdottomasti suojeltavia kohteita on itse asiassa melko vähän. Muiden osalta suojelu on jossain määrin kompromissi muiden tavoitteiden kanssa.

    • Joel Jalkanen sanoo:

      Aika lailla tiivistit kaiken oleellisen. Mäkään en tota ole saanut paremmin itselleni jäsenneltyä.

      Kohtaan 1 lisäisin myös sellaiset alueet, jotka ei välttämättä ole harvinaisia, mutta jotka ovat muun luonnon – siis myös maaseudun – toiminnan kannalta tärkeitä, ja joita ei tule siksi pilata. Esimerkkinä vaikka muuttolintujen tärkeät levähdyspaikat (kröhöm, Östersundom). Lisäksi ”harvinaisuuden” mittakaava voi vaihdella, joskus on järkevämpää tarkastella biotooppien harvinaisuutta Etelä-, kuin koko Suomen alueella.

      Noin kärjistäen ja aika lailla yksinkertaistaen voisi sanoa, että luonto vaatii suojelualueita ja ihminen virkistysalueita. Kaupungissa nämä voivat mennä päällekkäin: suojelualueet voi ja kannattaisi liittää osaksi viheralueverkostoa. Toki asia näin jo paljolti onkin.

      Suojeltavia alueita hengessä ”älkää koskeko” on kaupungissa loppupeleissä aika vähän, se on ihan totta. Sen sijaan kohta 3 vaatisi alueita, jotka olisivat turvattuja. Eli vaikka niitä suojelelueiden välisiä viherkäytäviä voisi aivan hyvin käyttää virkistykseen rankastikin, niiden pitäisi olla olemassa. Mieluiten siten, ettei niistä tarvitse tapella erikseen jokaista yleiskaavaa laadittaessa.

  2. Päivitysilmoitus: Kaupunkibulevardit ja tiivis kaupunkirakenne säästävät tärkeitä viheralueita | Ihmisten kaupunki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.