Suuria polkuja yksittäisistä jalanjäljistä

Post to Twitter

Tiesitkö, että miljoona suomalaista ja jopa lähes puolet helsinkiläisistä asuu yksin? Ruotsalaisista yksin asuvia on 47 % ja norjalaisistakin 40 %. Yksin asuminen on kasvussa maailmanlaajuisesti: vuonna 2011 yksin asuvia oli jo 277 miljoonaa, 80 % enemmän kuin 15 vuotta aiemmin. Jopa perhe- ja lähiyhteisöön vahvasti nojaavassa Japanissa nykyään noin kolmannes kotitalouksista on yhden hengen ruokakuntia. (Guardian 2012.) Tilastokeskuksen (2010) mukaan Suomessa erityisesti nuorimmissa ja vanhimmissa ikäryhmissä yksin asuminen on yleistynyt voimakkaasti vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna, niin naisten kuin miestenkin osalta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 18–34-vuotiaat ovat nopeimmin kasvava yksin asujien joukko. Tämä nuorten ryhmä pakkautuu aiemmasta poiketen suurkaupunkialueille parempien koulutus- ja työllistymismahdollisuuksien perässä (Guardian 2012).

Yksin asumista pidetään ohimenevänä vaiheena ja oletuksena on, että jokainen jossain vaiheessa päätyy asumaan jonkun muun tai joidenkin muiden kanssa. Nuorten kohdalla muistetaan kysellä, onko sopivaa kumppania näkynyt ja ovatko asunnonostopuuhat jo käynnissä, kun ikääntyneempien kohdalla huolehditaan, että onko Maijalla tai Matilla nyt ketään, joka huolehtisi hänestä elämän viimeisinä vuosina.

Maailmanlaajuisen yksin asumisen trendin on Guardianin artikkelin mukaan mahdollistanut talouskasvu: nykyään yhä useammalla on varaa asua yksin. Myös sen, pitääkö joku Maijasta ja Matista huolta, on osittain ratkaissut hyvinvointivaltion tuki- ja palvelujärjestelmät. Varsinkin Pohjoismaissa hyvinvointivaltiolla on roolinsa yksin asumisen yleisyydessä.

Paljon on kyse myös informaatioteknologian kehityksestä: esimerkiksi sosiaalinen media mahdollistaa virtuaalisen sosiaalisen kanssakäymisen omasta kodista aina maailman toiselle puolelle asti. Ystäviä tavatakseen ei tarvitse lähteä kotisohvaa kauemmas, jos chattaily, facebookkaaminen, skypettäminen tai tweettaaminen riittävät sosiaaliseksi kanssakäymiseksi.

Muun muassa edellä kuvattu viittaa siihen, että tulevaisuudessa entistä tiheämmin asutuissa kaupungeissa yhä useampi asuu yksin. Yksin asuminen on yksilön valinta tai pakkovalinta: toisille yksin asuminen on vapautta, toisille se voi tarkoittaa yksinäisyyttä. Näillä yksilön valinnoilla on kuitenkin merkitystä myös laajemman yhteiskunnan kannalta, ne muokkaavat sitä, kuinka suunnittelemme tulevaisuuden kaupunkeja, hoivapalveluita ja myyntiartikkeleita aina ruokapakkauksista lähtien. Asumisella on paljon merkitystä myös ympäristölle, sen muodostaessa suuren osan päästöistämme ruoan ja liikenteen lisäksi.

Helsingin energian Helen-lehden kansikuvajutussa ”Ekologisesti omillaan” (2012, 9–13) toimittaja kirjoittaa erilaisista tavoista, kuinka yksinasuja voi säästää rahaa ja samalla ympäristöä valinnoillaan ja teoillaan: pienet jätemäärät kierrätetään, ruokaa ostetaan sen verran kuin sitä tarvitaan, eikä sitä jouduta heittämään pois ja usein liikutaan pyörällä tai julkisilla kulkuvälineillä oman auton sijaan. Viimeinen jo pelkästään sen vuoksi, että kaupungeissa autoilu on varsinkin yksin asuvalle kallista ja usein ilman autoa pääsee nopeammin perille.

Oman blogauksensa ansaitsisivat yksin asumisen kääntöpuolet, ympäristönäkökulman lisäksi yksin asumisella on myös hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia, hyvässä ja pahassa. Esimerkiksi yksin asuvien riski sairastua masennukseen on jopa 80 % suurempi yhdessä asuviin verrattuna (Yle 2012). Yksin asuvien täytyy nähdä hieman yhdessä asuvia enemmän vaivaa: nähdäkseen muita, täytyy ovesta lähteä ulos, tai kutsua muita kylään. Yksin asuvilla korostuu sosiaalisten verkostojen merkitys. Esimerkiksi Helsingissä on viimeisen muutaman vuoden aikana yleistynyt tapa kutsua sosiaalisen median kautta yhteen ihmisiä, usein toisilleen tuntemattomia, pelaamaan vaikka pesäpalloa tai hoitamaan yhdessä viljelmiä kaupungin joutomaalla.

Toisaalta yksin asuminen on myös mahdollisuus kaupunkisuunnittelulle ja uudenlaiselle sosiaaliselle yhdessätekemiselle. Entä, jos opettelisimme tutustumaan naapureihimme vaikka aikapankkien kautta, tai jopa niitä ilmankin? Tai entä, jos aamun yksinautoilun sijaan matkaisimme töihin kimppakyydeillä ventovieraiden kanssa?

Pitäisikö yksinasuvien määrä ja tämä yksinasumisen maailmanlaajuinen ja jatkuvasti kasvava trendi ottaa paremmin huomioon kaavoituspolitiikassa, jotta rakennettaisiin tarpeeksi pieniä, kohtuuhintaisia ja ekotehokkaita asuntoja ja mahdollistettaisiin erilaisia asumisvaihtoehtoja eri puolilla kaupunkia? Minkälaisessa kaupungissa yksin asuvat haluavat elää? Pitäisikö politiikassa kuulla enemmän myös yksin asuvien ääntä?

Lähteitä:

Guardian (2012): “I want to be alone: the rise and rise of solo living”:
http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2012/mar/30/the-rise-of-solo-living

Helen (3/2012) ”Ekologisesti omillaan” (9-13):
http://issuu.com/helsingin.energia/docs/1203helen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2009) “Yksinasuvilla on korkea köyhyysriski”:
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/stop_koyhyys/yksinasuvilla_on_korkea_koyhyysriski

Tilastokeskus (2010) ”Yhä yleisempää asua yksin tai kahdestaan”:
http://www.stat.fi/til/perh/2010/02/perh_2010_02_2011-11-30_kat_007_fi.html

Yle (2012) ”Suomalaistutkijat: Yksineläjät masentuvat”: http://yle.fi/uutiset/suomalaistutkijat_yksinelajat_masentuvat/3354229

Post to Twitter

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

15 vastausta kohteessa Suuria polkuja yksittäisistä jalanjäljistä

  1. Minä haluaisin yksiöiden rakentamisbuumin sijaan nähdä mieluummin nimenomaan niitä vaihtoehtoja. Opiskelija-asunnoissa kokeillaankin jo uudenlaisia asumisratkaisuja, kuten sellaisia yksiöiden ja solujen välimuotoja, joissa on yhteinen keittiö tai olohuonetila, mutta jokaisella on oma huone, jääkaappi ja kylppäri. Tällaisia vaihtoehtoja pitäisi olla myös muille kuin opiskelijoille, kaikenikäisille. Itse olen pitänyt paljon kommuuniasumisesta, ja haluaisin että minulla olisi siihen mahdollisuus halutessani myös mummona, vaikka en olisikaan parisuhteessa.

  2. Maria Ohisalo sanoo:

    Hei Merja,

    kiitos kommentistasi. Tällä hetkellähän rakennusbuumista ei oikein voi puhua juuri minkään asuntotyypin kohdalla, ainakaan pk-seudulla (mm: http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/helsingissa_ei_aloitettu_tana_vuonna_yhtakaan_vuokrataloa/).

    Asuin aikanaan Ruotsissa kahdessakin kuvaamassasi yhteisasumisen muodossa. Siellä paikallisia korridoreiksi (suom. käytävä) kutsuttuja asuntoja on varsinkin opiskelijakaupungeissa. Ratkaisu on toimiva ja usein yksin asumista edullisempi. Se on myös hyvä paikka yhteisöllisyyden rakentamiselle, toisaalta oman ”asunnon” oven saa myös kiinni, jos siltä tuntuu.

    Olen samaa mieltä, olisi erittäin tärkeää järjestää näitä ”käytäväkimppakämppiä” myös muun ikäisille.

  3. stupidusATmailDOTcom sanoo:

    Korjatkaa jos olen väärässä, mutta opiskelijasoluissa (ja jossain määrin kommuuniasumisessa ylipäätään) vastuu esim. yhteisten tilojen siistinä pitämisestä ei taida useinkaan toteutua ihan tasapuolisesti. Myös vuokrasuhteen irtisanominen voi pahimmassa tapauksessa olla käytännössä melkein mahdotonta tai ainakin aikaa, energiaa ja hermoja vievää.

    Mitenköhän vaikeaksi homma voisikaan mennä kun asunnon sisältä voisi ostaa oman asunnon? Eli miten Merjan ehdottamassa mallissa asunnon vuokraehdot (lähinnä velvoitteiden osalta) kyettäisiin järjestämään arjen todellisuudessa edes jotenkin tasapuolisesti? Miten hyvitetään jos toinen/muut lyövät laimin omat osuutensa, vai eikö mitenkään? Entä miten ostettaisiin asunto tuollaisesta kollektiivista – ja mihin kaikkeen silloin olisi lakiteknisesti omistusoikeus ja miten tuo oikeus käytännössä toteutuisi? Entä kun kallis kodinkone menee rikki eikä jollakulla asukeista (tai useammallakaan) olisi varaa/halua investoida uuteen? Entäs kun kyse on putkiremontista?

    Ennustan uusia vieläkin monimutkaisempia ja kivuliaampi ristiriitatilanteita joita jouduttaisiin kalliilla ratkomaan oikeudessa. Lakimiehet tietysti voittaisivat tässäkin tapauksessa.

    Vaikuttaisi siltä, että yksinasuminen on voittopuoleisesti ihan oma valinta ja vanhustenkin kohdalla kyse lienee pitkälti tottumuksesta eli siitä, että ollaan ”aina” asuttu täällä, kotona. Mihin sitä ihminen kotoaan lähtisi?

    Niin halutessaan ”yksinäiset” varmaankin olisivat jo kokoontuneet yhteen ja vuokraisivat/ostaisivat/rakennuttaisivat yhteisasumiseen paremmin soveltuvia asuntoja.

    Jostain syystä näin ei kuitenkaan toimita.

    Opiskelijamaailmaa lukuunottamatta yhteisasuminen on marginaalinen ilmiö. Kyllä minusta tämä asia pitäisi kyetä tunnustamaan. Usein siihen liittyy jonkinlaisia ideologisia syitä. Mutta kyse voi olla puhtaasti myös siitä ettei ole varaa asua yksin – siis ei ainakaan lähellä keskustaa/toimivaa julkista liikennettä.

    Mihin perustuvat oletukset siitä, että mikäli tällaisia yhteisasumiseen soveltuvia asuntoja vain olisi enemmän, niille olisi myös enemmän tosiasiallista kysyntää? Perustuvatko ne mihinkään muuhun kuin henkilökohtaiseen fantasiointiin/valikoituun otantaan? Kiinnostaisi nähdä jotain dataa, vaikka sitten Ruotsista.

    Helsingissäkin kun on merkkejä siitä, että yhteisasuminen nähdään – varsinkin tietyissä piireissä – vähän paremmaksi valinnaksi, yleensä ekologisemmaksi, kuin muunlainen asuminen.

    Näitä puutalovanhuksia joista tuuli tunkee läpi löytyy yllättävän paljon. Niitä myös ”peruskorjaillaan” enemmän innon kuin taidon pohjalta ja enemmän tai vähemmän ”oma-aloitteisesti”.

    En tiedä pitäisikö vaikkapa Arabianrannan kartanoita yrittää väkisin ja kalliisti pitää kunnossa hamaan tappiin saakka.

    Se on kuitenkin selvää, että uusi A-energialuokan kerrostalo kartanon sijasta olisi tietysti reaalimaailmassa paljon ekologisempi vaihtoehto. On kuitenkin hyvä ettei ihan kaikkea mitata vain rahassa, tai edes ekologisuudella. Johonkin raja on kuitenkin vedettävä jo oikeudenmukaisuudenkin nimissä.

    Aivan käsittämätön on kaupungin hiljattainen päätös rakennuttaa/kaavoittaa uusia siirtolapuutarhatontteja/palstoja.

    Tämä saavutettu etu on tulossa tiensä päähän joka tapauksessa. Minulla on oma ehdotukseni mitä näille pikkutonteille ja palstoille voisi tehdä tuhoamatta alkuperäistä konseptia eli vaatimatonsa asumista. Sen voi lukea Helsingin kaupungin rakennusviraston Kivinokan kehittämistä koskevalta avoimelta kansalaisfoorumilta (http://ksv.hel.fi/fi/projektisivu/kivinokka/ota-kantaa-kivinokan-vaihtoehtoihin – kommentit: 22. toukokuu & 14. elokuu).

    Anyways, riippuen tietysti asukasmäärästä tarvetta yhteisasumisessa voi hyvinkin olla toisellekin wc-pöntölle, ja epäilemättä suihkullekin. Mutta minusta on jotenkin pöyhkeän röyhkeää vaatia jokaiselle omaa kylpyhuonetta (oletettavasti suihkuineen) yhteistaloudessa. Ja jääkaapin viereen saisi samalla vaivalla pikku-uunin ja induktiotason eli ihan oikean pienen keittonurkkauksen… Voila, kas siinä olisi asunto täynnä yksiöitä.

    Mielestäni emme tarvitse lisää tehotonta pääoman käyttöä (ja absoluuttisen turhia hukkaneliöitä).

    Näkisin, että paljon toimivampi ratkaisu olisi kerrostaloissa rakentaa yksi yleinen monikäyttöinen ja ennen kaikkea viihtyisä olo/juhla/työ/saunatila. Päivällä siellä voisi rauhassa työskennellä, mahdollisesti pelata välillä rentouttava erä biljardia samalla verkostoituen talon muiden asukkaiden kanssa, illalla lueskella kirjaa saunan päälle ja tiedustella lähtisikö joku kenties joskus melontaseuraksi tms., ja viikonloppuna voisi kutsua ystäviä ja tuttuja laittamaan yhdessä ruokaa, jne.

    Töllötin/tykki+valkokangas (tai vain maali)/stereolaitteisto olisivat ao. tilassa oletusarvoisesti käytössä vain silloin kun se on varattu yksityiskäyttöön. Tilaa saisi varata nimelliseen hintaan käytännössä varmaankin lähinnä viikonloppuiltaisin muutamia tunteja kerrallaan yhdessä sovittuun kellon lyömään asti.

    Sähköt voisi katkaista vaikka automaattiajastimella. Näin tokkuraisempikin porukka ymmärtäisi lopulta korjata luunsa muualle. Talon asukkaalta voitaisiin myös tarvittaessa kieltää tilojen varaaminen väliaikaisesti. Tarkoitus olisi pitää yhteinen tila mahdollisimman paljon nimenomaan yhteiskäytössä talon omille asukkaille.

    Yksiössä ja kaksioissa asuminen on tehokasta asumista. Välillä väljemmälle tilalle olisi kuitenkin ihan kaikilla tarvetta. Varmaankin ihmiset viettäisivät nykyistä enemmän aikaa toistensa kanssa jos tilaa olisi enemmän ”kestitsemiseen” tai ylipäätään mukavaan, kiireettömään oleiluun.

    Yhteistilojen myötä tuo kestitseminenkin muuttuisi todennäköisesti sosiaalisemmaksi. Joku tekisi salaatin, joku osaisi lihanpaistamisen niksit, joku porukka keskittyisi jälkiruoan tekemiseen. Joku korjaisi astiat ja siivoaisi nurkat. Yksi pesisi tiskit, toinen kuivaisi. Ennen kuin lähdettäisiin kuka minnekin.

    Nykyäänhän ystävien kestittäminen on pitkälti muuttunut suorittamiseksi ja siksi niitä ei mielellään kovin usein halua järjestääkään. Tullaan valmiiseen pöytään ja isäntäväkikin voi siinä vaiheessa olla jo melkein toistensa kurkuissa kiinni. Ei aina, ei välttämättä edes useasti, mutta joskus nämä ovat aika kiusallisia ja vaivaannuttavia tilanteita.

    Liian pienen ruokapöydän ääreen yritetään sovittaa kaikki vieraat jolloin pointtina on pyrkiä syömään mahdollisimman nopeasti, että pääsee pois pöydästä ja voi taas hengittää vapaasti ja oikoa epänormaalissa asennossa puutuneita jäseniä.

    Ja koko kupletin juoni on siis yrittää rentoutua ja pitää hauskaa. Kun 40-50 neliön asunnossa on jo puolen tusinaa ihmistä niin aletaan availla ikkunoita ettei jengi saa lämpöhalvausta. Ja lämmöt karkaavat harakoille. On ekologista, juu.

    Suorastaan nurinkurista muuten, että em. yhteistilat ovat varsin tyypillinen ilmiö vaikkapa Pohjois-Amerikan isojen kaupunkien tornitaloissa. Kuntosalit, uima-altaat ja common roomit löytyvät ihan järjestään kaikista uusista (ja usein vanhemmistakin) taloista.

    En tiedä onko vaikkapa uima-allas aina tai ylipäätään perusteltua. Kenties se voisi kuitenkin rohkaista jotakuta hankkimaan paremman uimataidon (tai uimataidon ylipäätään) ja on ymmärtääkseni niitä harvoja liikuntamuotoja joita ylipainoinen ja huonokuntoinen voi varsin turvallisesti harrastaa. Ja absoluuttisesti jokainen käyttökerta säästäisi vähintään sen liikkumiseen käytettävän ajan ja energian joka muussa tapauksessa kuluisi uimahalliin siirryttäessä.

    Hassua, etteivät amerikoissa osaa pitää yhteistiloja jotenkin sosialismina. Tai ehkäpä kaikki muut paitsi niissä asuvat pitävätkin. Kyllä se punaisista tuvista (=pienkotitaloista) ja perunamaista (=takapihan puutarhaviljelmä) ikuisesti fantasioiva kansanosa on aina ja kaikkialla pitänyt kerrostaloasunnoissa viihtyviä outoina, suorastaan epäilyttävinä, tyyppeinä.

    Mitä lie köyhiä raukkoja tai yhteiskunnan elättejä…

    Eikö Merja oma ehdotukseni tarjoaisi kommuuniasumistakin vielä paljon enemmän yhdessä tekemistä ja aitoa mahdollisuutta tutustua myös oman välittömän tuttavapiirin ulkopuolisiin ihmisiin, puhumattakaan eri-ikäisiin ja eri elämäntilanteissa oleviin?

    Kommuuneissa elo helposti typistyy ja kääntyy sisäänpäin kuin itsessään. Erilaisuuden sietokyky saati ymmärrys ei välttämättä jalostu kommuuniasumisessa yhtään – aika usein tuntuu käyvän pikemminkin päin vastoin. Tai tämä on ainakin oma havaintoni ja henkilökohtainen kokemukseni kommuuniasumisesta (niin naisten kuin miestenkin kanssa).

  4. Merja Kähkönen sanoo:

    Stupidus, puhut asiaa yhteistiloista. Ne voivat olla loistava mahdollisuus yhteisöllisyyden rakentamiseen ja uusiin ihmisiin tutustumiseen. Yhteistilat eivät kuitenkaan toki sulje pois yhteisasumista. Kyllä yhteisistä tiloista huolehtimisesta voi myös sopia yhteisesti, esim. siivousvuoroilla. Muut mainitsemasi ongelmat voidaan aika pitkälti välttää toimivalla isännöinnillä.

    Toki tämä toimii vain vuokra-asumisessa, omistusasumisen suhteen olisikin varmasti ongelmallisempaa. Vuokralla asuminen on joka tapauksessa monelle joko toivotuin tai ainoa mahdollinen asumismuoto, koska se on omistusasumista edullisempaa. Minusta vuokra-asumisesta pitäisi tehdä vieläkin kannattavampaa asunnon ostamiseen nähden lisäämällä rakentamista ja poistamalla omistusasumisen tukijärjestelmiä.

  5. Päivitysilmoitus: Maria Ohisalo | Suuria polkuja yksittäisistä jalanjäljistä

  6. Ville M sanoo:

    Eikös Tällänen yhteistila ole ravintola, Suomessa vaan ravintoloita on vähän ja niissä syödään harvoin , koska verotus suosii eineksiä. Verotusta tulisi tässä siirtää ekologisesti kestävämpään suuntaan ravintoloita tulevaksi. Kotiin ostettua ruoka pitäisi ekologisuuteen ja mielenterveyteen vedoten oikeastaan mieluummin verottaa enemmän kuin ravintoloissa syötyä…

  7. stupidusATmailDOTcom sanoo:

    Merja:

    Omistusasumisen korkovähennykset pitäisi tietysti poistaa koskapa nostavat vain asumisen hintaa. Kaikkihan tämän ymmärtävät, mutta moniko nykyinen (ja tuleva) asunnonomistaja käy omaa oksaansa sahaamaan…

    Siitä en ole samaa mieltä, että vuokralla asuminen on omistusasumista edullisempaa.

    Vuokraa joutuu maksamaan ikuisesti, omistusasunnon voi jopa onnistua omakseen hankkimaankin ajan oloon. Kuulemma moni onkin tässä onnistunut. Lisäksi omistusasunnon voi myydä – ja usein vielä ihan hyvällä voitollakin (jos ostaa järkevästä paikasta, järkevään hintaan).

    Asun itse vuokralla enkä silti koe tarpeelliseksi lasketella luikuria vuokra-asumisen edullisuudesta suhteessa omistusasumiseen.

    Haluaisin Merja todella saada nähtäväksi jotain konkreettista numerodataa näistä artikkelissa hehkutetuista kollektiiviasunnoista ja erityisesti niiden halpuudesta/kalleudesta. Paljonko niitä on ja missä? Ja miksi oletatte, että niille olisi laajempaakin kysyntää olemassa kun näyttäisi siltä, että näin ei nyt vaaan ole asian laita?

    Muussa tapauksessa olen pakotettu pitäytymään aiemmissa pohdinnoissani.

    Tiesitkö Merja, että yhteiskunnan vahvasti subventoimissa siirtolapuutarhamökeissä/kesämajoissa asuminen se vasta halpaa onkin!

    Vieläkin halvemmalla pääsee kun ostaa pienen maapläntin ja siirtää sinne pienen modernin mobiilimökin. Tai asuu veneessä.

    Tällainen asumismuoto voi tietysti vaatia auton omistamista ja töihin lähtöä normaalia aikaisemmin aamulla – mikäli ei siis pysty tekemään duunia kotoaan käsin – mutta ihan kaikkea ei tietenkään voi ihan aina saada.

    (Ei sillä, että auton omistamisenkaan tarvitsee olla erityisen kallista kuten ei myöskään sillä taloudellisesti ajaminen. Varsinkin jos asuminen muutoin on lähes ilmaista. En itse omista autoa, mutta jos liikkuisin yhtään enemmän PK-seudun ulkopuolelle, oma auto tulisi heti halvemmaksi ja jopa auton vuokraaminenkin!)

    Minulle jäi artikkelista hieman sellainen kuva, että halutaan jotain joka on jo aika kaukana siitä mitä sen väitetään olevan: eli faktisesti asuttaisiin mahdollisimman privaatisti (oma WC, suihku, töllö, ehkä mikroaaltouunikin ja 50€ keittotaso = yksiö, case closed.) mutta kuitenkin niin, että voidaan väittää asuvan erityisen ”sosiaalisesti”.

    Ville:

    Ravintolan vuokraaminen yksityiseen käyttöön on aika kallista enkä ole kuullut yhdestäkään raflasta jonka köökkiin pääsisi itse kokkailemaan – yksin saati porukassa (puhumattakaan, että voisi samalla vetää vähän – tai enemmänkin – omaa brenkkua).

    Kerro toki mikäli tiedät tällaisen establishmentin Helsingissä.

    Niissä ”yksityisissä” tilaisuuksissa joissa olen itse ollut, yksityisyys on tarkoittanut vain yksittäistä enemmän tai vähemmän onnistuneesti rajattua tilaa muista raflan tiloista. Näissä privaattitilaisuuksissa ei ole mitenkään tavatonta, että niihin eksyy myös ulkopuolisia – joko vahingossa tai kuokkimistarkoituksessa. Normaalikäytäntö on, että tällaiset privaattitilat avataan muutaman tunnin kuluttua ravintolan kaikkien asiakkaiden käytettäväksi – tai muussa tapauksessa puhutaan jo niin kovista summista ettei sellaisia montaa kertaa elämässä viitsi kukaan maksaa.

    Oletko Ville muuten ollut koskaan ravintolassa duunissa? Missään muualla et näe vastaavaa ruoantuhlausta.

    Keskiverto suomalaistalous haaskaa toki myös ruokaa surutta. En voi vastata muista, itsestäni voin ja vieraistanikin (ainakin jossain määrin, pakastinhan on keksitty). Meidän kahden hengen taloudessa syödään kyllä hyvin tarkkaan kaikki mikä kotiin kannetaan. Täydellisiä emme tietenkään ole, mutta pääpiirteittäin onnistumme suorastaan erinomaisesti. Mielestäni tämä on vähintä mitä jengi voi tehdä.

    Minusta normiravintolassa vietettyä iltaa ei voi oikein mitenkään verrata ehdottamani yhteistilan käytön kanssa. Etkö Ville näe näissä kahdessa illanviettoestablishmentissa jotain oleellista eroa? Olen nimittäin aidosti hämmästynyt jos et näe.

  8. Kun sanoin, että vuokralla asuminen on omistusasumista edullisempaa, tarkoitin kuukausikustannuksia. Pitkällä tähtäimellä omistusasuminen onkin tällä hetkellä monesti halvempaa, mutta minusta näin ei kuuluisi olla.

    Esimerkiksi HOAS on selvittänyt yhteisöllisen asumisen mahdollisuuksia HOAS-laboratoriossa. He tuntuvat uskovan, että yhteisöllinen asuminen on tulevaisuutta. Lisätietoja: hoaslab.fi.

  9. stupidusATmailDOTcom sanoo:

    Filosofisesti voidaan tietysti argumentoida, että talon/asunnon omistusoikeus on epäoikeudenmukaista koskapa jeesus ei enää rakenna uutta maata eikä ihan jokainen voi saada sitä järven/meranrantatonttiakaan ilman ihmetekoja.

    Miten ajattelit(te) muuttaa tilanteen? Tai oikeammin, kuinka todennäköistä on, että vuokralla-asuminen muuttuisi ihan aikuisten oikeasti myös pitkällä tähtäimellä edullisemmaksi kuin omistusasuminen?

    Helsingissähän (ja monessa muussa kaupungissa) tilanne on itse asiassa niin, että omistusasuminen on edullisempaa myös kuukausitasolla. Moni neuvottelee korkojen maksut sekä lainanlyhennykset siten, että juoksevat kulut eivät ole suuremmat kuin jos asuisi vuokralla.

    ***

    Lukuunottamatta teknisiä kommunikaatioratkaisuja (pakko ottaa käyttöön perkeleellisen kalliit puhuvat seinät ym. tarpeetonta ja helposti rikkimenevää härpätintä kun nettisivujen käyttö on niin last season…) ja kenties aiempaa x-verran kattavampaa/toimivampaa kimppa-asumisen sopimista (jonka voi tietysti aivan hyvin nähdä myös uusavuttomuuden lisääntymisenä kun WC-paperin osto/käyttö pitää viedä excel-taulukkoon), en näe eroja tavanomaiseen soluasumiseen.

    Siksi täällä mietin ääneen josko kyse on jälleen vain samasta wanhasta asiasta joka luovasti puhumalla saadaan näyttämään kovinkin uudelta – ellei peräti vallankumoukselliselta – ajatukselta?

  10. Merja Kähkönen sanoo:

    Asunnon omistaminen ei ole sen epäoikeudenmukaisempaa, mutta se on epäoikeudenmukaista, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin asua vuokralla, maksavat siitä enemmän kuin omistusasujat. Vuokralla asumisesta saa halvempaa vaikkapa tukemalla vuokra-asuntotuotantoa ja rakentamalla riittävästi kysyntään nähden.

    Saatan olla vähemmistössä, mutta ainakin itse olen nauttinut kimppa-asumisessa aina siitä, ettei juttuseuraa tarvitse hakea kaukaa. Jossakin määrin ”kimppa-asumisbuumissa” laitetaan vanhaa asiaa uuteen pakettiin, mutta ajat muuttuvat ja me niiden mukana, miksei siis myös asuminen. Uskon, että monikin kaipaa jonkinlaista yhteisöllisyyden tunnetta, ja on hyvä jos yhteisöllisiä asumismuotoja on tarjolla muillekin kuin opiskelijoille yhtenä vaihtoehtona. Tuskinpa omistusasuminen mihinkään katoaa, joten sitä lienee turha pelätä 🙂

    • Niin ja onhan sitä nyt autonomisen yksiön ja hippikommuunin välilä välimuotoja, minusta esimerkiksi on ihan hyvä ajatus että taloyhtiöllä on yhteinen isompi keittiö/vierailutila/vierashuone, jos sen asukkaat sitä tahtovat. Kuten tässä kirjoituksesa kuvattu http://www.ihmistenkaupunki.fi/2012/09/13/ryhmarakennuttaminen-vastaa-asukkaiden-tarpeisiin/

      • stupidusATmailDOTcom sanoo:

        Teemu,

        Tällä palstalla jo ääneen pohdinkin esim. Pohjois-Amerikkalaista tapaa saada kerrostaloasukeille enemmän vastinetta rahoilleen. Ehkä luit sen, ehkä halusit vain esitellä aihetta tarkemmin. Joka tapauksessa hyvä jos jengille tulee enemmän mutusteltavaa.

        Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kaikki kaikki massiivinen rakentaminen kaupungissa pitäisi lähteä ryhmärakentamisen hengessä – eikä vain asuinrakentamisessa.

        En esimerkiksi itsekään tarvitse enkä edes halua pieneen asuntoon saunaa yhtään minnekään. Veljeni kerrostaloasunnon saunassa saunovat vieraat – jos saunovat. Hänelle itselleen se toimii korkeintaan pyykinkuivatustilana ja/tai huonona säilytystilana. Suomeksi kyse on hukkatilasta. Ja kalliista sellaisesta. Meitä lienee paljon muitakin, mutta silti jokaiseen uuteen kerrostaloasuntoon halutaan mahduttaa se ikioma ahdas ja ahdistava sauna jonnekin vaatekomeroon.

        Kellarikerroksiin duunatut ”harrastetilat” tms. ovat olleet rahojen heittämistä kaivoon. Niitä ei käytä kukaan. Yhteiskäyttötilat pitää saada ylös, mieluiten ylimpään kerrokseen. Se lienee selvää, että kuusikerroksisissa taloissa tämä tullee liian kalliiksi per nuppi/asunto…

        Luullakseni mitä enemmän ikää tulee, sitä vähämmän kiinnostaa enää kimppa-asuminen ventovieraiden tai vaikka ihan frendienkin kanssa. Näin ainakin itselleni on käynyt. Kun on asunut yli kymmenen vuotta parisuhteessa, omaa privaattia, rauhallista aikaa ei ole liiemmin eikä ainakaan tuhlattavaksi. Teen omat filosofointini mielummin yksin.

        Mitä vähemmän bileitä joihin on pakko osallistua, mitä vähemmän tyhjää leukojen louskuttamista vain siitä syystä, että jaetaan samoja tiloja asunnossa, sitä parempi.

        ***

        Johonkin Kalasatamaan townhouse-asuntojen (en ymmärrä miksi hipsterit eivät enää halua tai osaa käyttää suomenkieltä) rakentaminen pitäisi kieltää lailla. Rakennetaan sitä tiivistä kaupunkia, eikä vaan länkytetä siitä. Todellisuudessa tiivistä rakentamista ajavaa puoluetta ei ole. Kokkarit haluavat punamultamökkeihin (esi)landelle, vihreät koleita rivarikämppiä joissa hipsterin on hyvä olla.

        Mainitsemassasi artikkelissa oli tietysti esitetty hyviä pointteja: on tehokkaampaa (ja yksilöllisemmän suunnittelun mahdollistavaa) asumista. Vielä tehokkaampaa se olisi jos samat opit siirrettäisiin koskemaan pari kokoluokkaa suurempaa rakentamista. Puhun jälleen paitsi kerrostaloista, myös ihan oikeista tornitaloista.

        Sellaista. Tuntuuko jostakusta muusta siltä, että tämä aihe taitaa jo olla enemmän tai vähemmän loppuunkäsitelty?

    • stupidusATmailDOTcom sanoo:

      Itse näen asian pikemminkin niin, että ”yhteisöllisempi” asuminen on vain palaamassa juurilleen jos se johonkin suuntaan ylipäätään on faktisesti muuttumassa.

      Siis, että asunnot tulevat aiempaa muokattavammiksi mikä puolestaan mahdollistaisi paremmin esim. eri sukupolvien asumisen ”yhdessä” (vaikka tämä ei varmaankaan ole useimpien hipstereiden toive saati päämäärä).

      Osin tästä oli kyse myös alussa esittämässäni visiossani jossa yhteisöllisyys perustuisi enemmän sattumanvaraisuuteen ja huomattavasti vähemmän valikoitavuuteen.

      Tässä kerrostaloasumisvisiossani siis se mummeli/papparainen voisi oikeasti vetää satutuntia lapsille. Tai kertoa kolmekymppiselle että mitä enemmän huidot sen vähemmän ehdit (ja nautit). Tai itse voisin opettaa jollekin kitaransoiton alkeet jos hän puolestaan suostuisi joskus lähtemään kanssani melontareissulle (ei siksi, ettenkö nauttisi yksin melomisesta, mutta kauempana merellä meloessa mukaan tullut kaveri voi tarkoittaa sitä, että vajalle palaa kaksi tyyppiä sen sijaan ettei sinne palaisi yksikään).

      Esimerkkejä voi varmasti jokainen keksiä paljon lisää.

      Koska en ole edelleenkään nähnyt mitään tilastoja kommuuniasumisen yleistymisestä vaikkapa Ruotsista, Suomesta puhumattakaan, en osaa (vielä) ottaa ilmiötä kovinkaan vakavasti.

      Eli sen sijaan kyse voikin olla ”vain” siitä, että samanikäisillä ja samanmielisillä urbaanihipstereillä (=koskee vain tiettyä ikäluokkaa ja senkin sisällä vain pientä ”kuluttajasegmenttiä”) olisi trendinomainen (suomeksi: väliaikainen) ”tarve” (suomeksi: halu) asustella edullisemmin yhdessä mutta kuitenkin normaalia tasokkaammin (mitä se sitten itsekullekin tarkoittaakin).

      Tarkoitukseni ei ole kuulostaa penseältä. Ihan aitoa on ihmettelyni.

  11. Päivitysilmoitus: Tuhat vuokrayksiötä vuodessa lisää, siinä sivussa | Ihmisten kaupunki

  12. Päivitysilmoitus: Sinkut kiinnostavat! Yksin asuminen poliittisena kysymyksenä | Maria Ohisalo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.