Ei kenenkään katu

Post to Twitter

Elävämpää Helsinkiä ei tehdä julistuksilla eikä rahalla, vaan se vaatii uutta asennetta. Tässä muutama esimerkki siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen, kun virkakoneisto jauhaa asiat massiivisilla rattaillaan palasiksi.

Olen tämän lautakuntakauden istunut Teknisen palvelun lautakunnan varapuheenjohtajana. TPLK valvoo mm. Staraa, joka mm. hoitaa kaupungin katurakentamista ja kunnossapitoa Rakennusviraston tilauksesta. Organisaatiot olivat aikaisemmin saman viraston alaisia, mutta vuoden 2009 alusta ne eriytettiin eri virastoihin nk. tilaaja-tuottajamallin mukaisesti. Osin tämä on varsin perusteltua, mutta toisaalta hakemalla näennäistä riippumattomuutta tullaan myös luoneeksi lisää ongelmia. Kyse on silti saman kaupungin töistä, eivätkä tilaaja ja tuottaja ennenkään työskennelleet yhdessä vaikka samassa talossa olivatkin. Sensijaan organisaatio oli yhteinen jolloin myös kaikki tieto, teoriassa, oli myös yhteistä.

Toukokuun lopussa Staran puistoporukka tyhjensi Vanhankirkonpuistosta siellä aloitetun neulegraffittitapahtuman pohjatyöt roskalavalle. Vaikka tapahtumaan oli saatu kaupungilta lupa sekä Rakennusvirastosta että Starasta, ja sitä toteutettiin yhdessä Nuorisoasiainkeskuksen kanssa, oli tieto tapahtuman saamista luvista hukkunut kaupungin sokkeloissa. Kaupungin hierarkisen monimutkaisuuden vuoksi roskiin lensi satoja tunteja työtä ja monta erittäin hienoa neulegraffitinalkua. Knit and tag- tapahtuma saatiin kuitenkin onnistumaan elokuussa. Työt ovat nähtävillä Vanhankirkonpuistossa 27.9 asti.

Toissapäivänä facebookissa levisi kulovalkean lailla kuva Baanan Love Helsinki- taideteoksen ympärille asvalttiin tehtyyn kaivantoon. Sain itsekin illan kuluessa useita kyselyitä siitä, miten Staran miehet voivat toimia näin. Stara toimii kuitenkin vain jos siltä työ tilataan. Tässä tapauksessa tilaaja on Rakennusviraston puolella. Apulaiskaupunginjohtaja Sauri nappasikin pallon iltayöstä ja tänään kaupunki on päättänyt palauttaa asvaltin teoksen ympärille. Samalla kielletään yöskeittaus.

Love Helsinki, kuva (c) Otso Kivekäs

Love Helsinki, kuva (c) Otso Kivekäs

Mainittakoon, että naapurustoon kuuluu mm. palveluasumista, ja että skeitattavan taideteoksen sijainti on alunperinkin harkitsematon siinä suhteessa, että sadan metrin päässä se olisi ollut meluvallin suojassa. Esitetty ratkaisu teoksen palauttamisesta ennalleen, sekä skeittareilta yörauhan pyytäminen, on jotenkuten siedettävä kompromissi. Epäselväksi jäi, mitä muille vastaaville aukoille asvaltissa on tarkoitus tehdä.

Designpääkaupunkihanketta kuvataan suurin sanoin:

”Nimitys antaa kaupungeille ainutlaatuisen mahdollisuuden esitellä saavutuksiaan innovatiivisessa muotoilussa ja nostaa esiin onnistuneesti toteutettuja kaupunkiympäristön elävöittämisstrategioita.”

En ole hirveän vaikuttunut kaupungin saavutuksista. Kaupungin elävöittämisessä on kyse näiden tapausten kaltaisista asioista. Samaan aikaan kuntalaisnäkökulmasta on olemassa kymmeniä eri tahoja, joiden kaikkien nimi on Helsingin Kaupunki. Jokainen virasto toimii lähinnä omalla rootelillaan, ja noudattaa omia vakiintuneita rutiineitaan. Jossain määrin kaupunki muistuttaakin kaksitoistapäistä hirviötä, jonka päillä ei kovin usein ole tietoa toistensa tekemisistä.

Vaikka osa suunnitelmista käykin lautakunnissa hyväksyttävänä on kaupungissa paljon sellaista, josta poliittisessa päätöksenteossa puhutaan suorittavana työnä, josta ei pahemmin myöskään lautakunnissa puhuta. Osittain kyseessä on rahan mukaan menevät delegointipäätökset, mutta osittain töitä tehdään myös tavanvuoksi pelkin virkamiesvoimin. Näihin tapoihin ei myöskään ole kuulunut kuntalaisten kuuleminen pienemmiksi mielletyissä kohteissa. Kuten Otso tänään blogauksessaan totesi, Rakennusviraston työsuunnitelmien avaaminen jo ennalta nähtäviksi toisi ehkä yhden uuden kanavan vaikuttaa asioihin ennen kuin virheitä tarvitsee edes vielä tehdä. Kovin paljoa ei tarvittaisi lisäinformaatiota että esimerkiksi Rakennusviraston työkohteet-palvelusta tulisi oikeasti informatiivinen.

Toisinaan asiat paperilla näyttävät kuitenkin erilaisilta kuin todellisuudessa. Vaikka suunnitelma olisi kuinka hyvä voivat rakentamisolosuhteet silti yllättää. Esimerkiksi Hylkeenpyytäjänkentän puistosuunnitelmaa viilattiin hinnan takia Yleisten töiden lautakunnassa kaudella 2004-2008. Koko lautakunta osallistui asiaan, ja todellakin parhaan tietonsa ja taitonsa mukaan yhdessä virkamiesten kanssa yritti ratkaista ongelmia hinnan karkaamatta pilviin. Kun sitten rakentaminen olikin oletettua haasteellisempaa, eikä multaa voitu kantavien rakenteiden päälle laittaa enempää kuin 10-30 cm, tuloksena oli tämmöinen ”puisto”. Kuva vuodelta 2007, viimekesänä ”puisto” näytti ehkä hitusen paremmalta, mutta kyllä tämä aika karu paikka edelleenkin on.

hylkeen

Tarvitsemme myös virkamiehiltä uudenlaista asennetta asioiden ratkaisuun. Sekä Vanhankirkonpuiston, että Baanan tapauksissa olisi työn tekijöillä pitänyt olla mahdollisuus kyseenalaistaa työn järkevyys. Pelkän mekaanisen tekemisen sijasta myös suorittavan polven virkamiehillä pitäisi olla mahdollisuus tarkistaa jostain, onko työlistalla oleva toimenpide linjassa muun kaupungin päätöksenteon kanssa. Asvalttia toki aina tilalle saa, rahalla, mutta toisinaan kyseessä on korvaamattomien asioiden tuhoaminen. Vanhankirkonpuiston taide, vanhat katupuut tai kulttuuriarvoiltaan merkittävä näkymä eivät palaa rahallakaan.

Post to Twitter

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Ei kenenkään katu

  1. Päivitysilmoitus: Otso Kivekäs » Lupa saunoa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.