Mitä Töölönlahden makasiinirauniolle pitäisi tehdä?

Post to Twitter

VR:n makasiinien kohtalosta käytiin aikanaan pitkä ja repivä keskustelu. Olin itse perustamassa Pro Makasiinit liikettä ja laatimassa Pro Makasiinit manifestiakin. Ajatuksenamme ei ollut vastustaa Musiikkitaloa sinänsä, vaan halusimme  esittää sen sijoittamista  Töölönlahdelle niin, että makasiinit voisi säästää.  Suosittuna tapahtumapaikkana ja viikonloppujen suurista kirpputoreistaan tunnettu makasiinien ympäristö haluttiin jättää eläväksi ja muutatumiskykyiseksi kaupunkikulttuurialueeksi. Tuumimme että siitä olisi hyötyä jopa sen ympärille muodostumassa olleiden institutionaalisten kulttuuritalojen kannalta.

Adressin VR:n makasiinien säästämisen puolesta allekirjoitti lopulta jopa yli 30 000 kansalaista.  Makasiinien ihmismuuriinkin osallistui jopa 10 000 aktivistia ja se lienee suurin koskaan Helsingissä järjestetty kaupunkiaiheinen mielenilmaus.

Vuoden 2000 kunnallisvaalien alla keskustelu Töölönlahden kohtalosta kävi erityisen kuumana. Eri puolueiden ehdokkaat huomasivat mielipidemittauksista, että enemmistö helsinkiläisistä vaikutti haluavan mieluummin säästää makasiinit kuin rakentaa niiden päälle musiikkitalon. Siksi monet konservatiivisemmatkin ehdokkaat valitsivat vaalikoneista vaihtoehtoja, joissa makasiineja haluttiin säästää

Näissä vaaleissa me makasiinien puolustamisesta vaalikysymyksen tehneet vihreät kipusimme demareiden ohi selvästi Helsingin toiseksi suurimmaksi puolueeksi.  Itsekin pääsin näissä vaaleissa ensi kertaa valtuustoon. Makasiinikysymys ei ollut vain kaupunkisuunnittelykysymys, se oli selvästi poliittinen identiteettikysymys, siinä kulminoitui kenelle ja mille asioille kaupunki kuuluu symbolisesti ja käytännössäkin.

Helsingin Sanomat kertoi vaalien jälkeen kuinka valtuustoon oli valittu enemmistö valtuutettuja, jotka ennen vaaleja olivat HS:n vaalikoneessa ilmoittaneet haluavansa säästää makasiinit. Vaikutti siis hetken siltä, että koko Töölönlahden suunnitelma meneekin uusiksi.

Demokratia ei aina kuitenkaan toimi näin suoraviivaisesti.

Töölönlahden kaavoitusta oli  jo pitkään ohjattu ensi sijassa kiinteistötaloudellisista lähtökohdista käsin. Sen perustana oli kaupungin ja valtion Kamppia ja Töölönlahtea koskeva maakäyttösopimus, jossa koko tämän alueen rakennusoikeus sovittiin jaettavaksi tietyssä suhteessa. Koska kaupunki oli kaavoittanut itselleen paljon liiketila-alaa Kampin keskukseen (kaupunki muuten siirsi rakennusoikeuden sitten yksityiselle rakennuttajalle hyvityksenä maanalaisen linja-autoaseman tekemisestä), Töölönlahdelle piti vastaavasti sijoittaa valtion kiintiöön laskettava Musiikkitalo ja samalla radan varteen rivi valtion jalostettavaksi ajateltuja liikerakennuksia.

Pro Makasiinit-liike kyllä yritti nostaa myös radan varren kortteleiden ongelmia keskustelun aiheeksi, mutta turhankin kärjistynyt vastakkaisasettelu Musiikkitalon ja Makasiinien välillä dominoi koko asemakaavan käsittelyä. Vasta liikerakennusten valmistuminen on paljastanut monille että kaavaan kuului tällaisiakin osia

Tässä kiinteistötaloudellisessa yhtälössä ei ollut sijaa Musiikkitalon siirtämiselle radan varteen ja makasiinien säästämiselle. Tällaisessa ratkaisuissa kaupungin olisi pitänyt tavalla tai toisella hyvittää valtiolle se rakennusoikeus, joka makasiinien säästämisen takia olisi siltä jäänyt saamatta.

Asemakaavaesityksen edetessä valtuusto jakautui asiassa vahvasti. Vihreät ja vasemmistoliitto puolustivat makasiineja vahvimmin. Kokoomus ja demarit suurimmalta osaltaan puolustivat vanhaa hanketta vaikka vaaleja ennen vaalikoneissa moni heidänkin piireistään valituksi tullut oli innostunut puolustamaan makasiineja.

Kokoomuksen ja demareiden valtuustoryhmien kapinallisia tyynnytelläkseen kaupunkisuunnitteluvirasto keksi ajatuksen uudesta Makasiinipuistosta. Se muodostettaisiin Musiikkitalon ja Sanomatalon väliin, ja sen ajatuksen oli, että toisen makasiinin päästä voidaan säilyttää pieni osa ja sen viereen rakentaa purettavista makasiineista saatavista tiileistä kaksi muuta rakennusta.

Kaavaesityksessä tämä makasiinipuisto oli merkitty jopa suojelumerkinnällä. Tämä oli outo ennakkotapaus, koska ainakaan itse en ole kuullut että koskaan olisi kaupunki suojellut jo etukäteen vielä rakentamattomia rakennuksia.

Helmikuussa 2002 kaupunginvaltuusto hyväksyi lopulta kaavan äänin 49-36. Eräs vaikutusvaltainen kokoomuspolitiikko sanoi äänestystuloksen varmistuttua minulle yksityisesti, että jos kaava olisi vasta silloin mennyt valmisteluun, tulos olisi ollut lopulta toinen, mutta tässä tapauksessa ei ollut mahdollista antaa vihreille asiasta niin suurta poliittista voittoa että kaavan olisi annettua kaatua. Totesin tähän vähän nyreästi, että eikö poliittista arvovaltaa tärkeämpää olisi tehdä parasta mahdollista kaupunkia.

Kaavasta tietenkin valitettiin hallinto-oikeuteen, mutta valitukset eivät tuottaneet tulosta.  Museovirasto luopui  yllättäen valitusprosessista omalta osaltaan, vaikka oli etukäteen alueen kaavasta lausuessaan ilmoittanut valittavansa, jos makasiinit yritetään siinä purkaa. Minulle ei ole koskaan selvinnyt miksi Museovirastossa linja muuttui kesken prosessin.

Kuten tunnettua, kaavan hyväksymisen jälkeen makasniinit ehtivät sitten palaakin. Toisin kuin alkuun laajasti uutisoitiin, kyse ei ollut tuhopoltosta, tämä selvisi poliisin tutkimuksista.

Palon jälkeen makasiinit purettiin kaavan ohjaamalla tavalla. Se säästettäväksi merkitty fragmentti sinne jäi ja siellähän tuo on vieläkin. Tulipalon tutkimuksen aikaan poliisi kyllä vahingossa tuhosi osan säästettäväksi merkityn rakennuksen seinästä.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on sittemmin yrittänyt saada jäljelle jäävää osaa purettavaksi poikkeusluvalla. Se on kuitenkin hankalaa koska suojelumerkintä on vahva. Toisaalta koko se idea makasiinipuistosta oli kiistatta tärkeä osa kaavaa ja sen läpimenoa.

Mutta mitä sille makasiiniraadolle sitten pitäisi tehdä?

Itse ajattelen että VR:n makasiinien muodostama kaupunkitila olisi ollut hieno mahdollisuus Helsingille ja keskustan elävöittämiselle. Näin alueen aktiivisena pienten ravintoloiden ja tapahtumien ilta-alueena. Pääosin tämä mahdollisuus hukattiin iäksi. Lopulta Töölönlahdelle on tulossa  aika vähän rakennuksia jotka pitävät sitä eloisana ja kutsuvana ilta-aikaan. Ehkä kirjasto aikanaan vahvistaa sitä toiminnallisesti, mutta etenkin radan varren liiketaloissa epäonnistuttiin pahasti.

Asemaakaavan idea suojelluista makasiinifragmenteista oli keinotekoinen ja sen tarkoitus oli ensi sijassa auttaa vastatuuleen joutunut kaava läpi. Silti sitä voisi hyvällä tahdolla viilata toimivampaan suuntaan hylkäämättä sitä tyystin. Alueen elävyyden kannalta tilausta olisi pienemmistä muutautumiskykyiistä paviljongeista, joissa voisi olla erilaisella profiililla toimivia kahviloita ja/tai ravintoloita.

Ne kannattaisi kyllä suunnitella käyttötarkoituksen mukaan ja arkkitehtuurikilpailujen kautta eikä orjallisesti makasiinifragmentti-ideointiin pohjautuen.

Yksi rakennukista voisi tukeutu musiikkitaloon ja toimi esimerkiksi jazziin ja/ tai kansanmusiikkiin erikoistuneena klubina.  Toinen voisi tukeutua kirjaston suuntaan profiloitumalla esimerkiksi kirjallisten iltamien ja julkistamistilaisuuksien kantapaikaksi. Kolmannen voisi organisoida jonkunlaiseksi rock- ja kansalaistapahtumien areenaksi. Siinä voisi hyödyntää ainakin osia vielä säilyneestä makasiinista.  Voisi siellä olla se julkinen saunakin, jos käy niin että sellaista ei tulevan pääkirjaston tilaohjelmaan mahtuisi.

Kuhunkin paviljonkiin voitaisi kilpailuttamalla valita pyörittäjäksi itsenäinen yrittäjä.  Tarjokkaiden paremmuus pitäisi kuitenkin ratkaista ennemmin konsepteja vertaamalla kuin korkeimman vuokran perusteella. Yhdessä koko paviljonkikokonaisuus voisi toimia Töölönlahden kansalaispuistoon järjestettävien tapahtumien tukipisteinä.

Tällä tavoin Töölönlahden kehityksessä voitaisi painottaa sellaista toiminnallisuutta ja sisältöpuolta joka on vähän jäänyt rakennuskiistelyn jalkoihin.

Tällä tavoin saataisi kokonaisuuteen sitten kerroksellisuutta. Säästyvä muistijälki ei kertoisi vain vanhasta rautatiehistoriasta, vaan myös Helsingin kaupunkisuunnittelun ja kansalaisosallistumisen historiasta.

Kirjoitus löytyy myös nettisivuiltani.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Post to Twitter

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

17 vastausta kohteessa Mitä Töölönlahden makasiinirauniolle pitäisi tehdä?

  1. Seppo Honkanen sanoo:

    Makasiinien vanhat tiilet voi myydä huutokaupassa.
    Oliskohan tässä jotain ideaa tilalle.

    Keskellä Helsingin kantakaupunkia sijaitsee ” joutomaa” nimeltään Linnanmäen huvipuisto. Siellä on toimintaa vain vapusta syyskuuhun, suurimman osan vuodesta alue on suljettu, eikä siitä on iloa vain citykaneille. Alue on myös käynyt ankean ahtaaksi, kun joka vuosi pitää rakentaa uusia härdäkkeitä asiakkaiden viihdykkeeksi. Toimintaa pyörittävä Lasten Päivän Säätiö haluaa taas lohkaista lisää maata viereisestä Lenininpuistosta.

    Huvipuisto tulisi siirtää muualle ja kaavoittaa tilalle asuinalue. Mäelle voisi rakentaa pienen pittoreskin kukkulakaupungin, jollaisia näkee Pohjois-Italiassa. Kaupungin nimikin olisi jo valmiina. Alue voisi olla kokonaan autoton, parkkipaikat voi sijoittaa kallion sisään. Talot lämpiäisivät peruskallion maalämmöllä. Kukkulalle mahtuisi hyvinkin 50 000 km2, 1500 asukasta.

    Huvipuiston pienemmät karusellit ja kabareeteatterin voisi siirtää Töölönlahdelle Rautatieaseman takapihalle. Sinne voisi luoda Kööpenhaminan Tivolin kaltaisen kansanpuiston.
    Maailmanpyörän voisi pystyttää Lontoon malliin veden päälle, Hesperian esplanadin päätteeksi, näkymät kantakaupunkiin olisivat upeat. Sitä voisi käyttää talvellakin, jos kondolit katetaan.

    Modernimmat isot kieputtimet ja ylösalaisinlaitteet voi sijoittaa vaikkapa Espooseen Serenan viereen, jossa on jo vesiliukumäet.

    Linnanmäki on nostalgiaa, josta aika on mennyt ohi. Kaupungin kasvaessa ja maankäytön tehostuessa niin sanotusti ”väärässä paikassa” sijaitsevia toimintoja joudutaan usein siirtämään kauemmaksi keskustasta, viimeksi mm. Jätkäsaaren satama. Euroopan viimeisen puisen vuoristoradan voi museoida tai kattaa sen lasilla kukkulakaupungin kasvihuoneeksi.

    Julkaistu aiemmin Hesarissa ja Usarissa.

  2. Juhani Salovaara sanoo:

    Olisi tosiaan ollut hienoa, jos makasinit olisivat jääneet. Pimeässä syysilllassa olisi voinut kävellä lippojen alla tunnelmallisessa valaistuksessa ja katsella mitä kukin olisi omaan putiikkiinsa keksinyt. Keskelle makasiineja jäänyt tila olisi ollut suojainen paikka järjestää ties mitä tapahtumaa. Ehkä tämä kaupunkilaisten omatoimisuuden henki on nyt siirtymässä tuonne Kalasataman suuntaan. Toivottavasti Kalasataman suunnittelussa otetaan tämä huomioon ja jätetään konttiaukion tapaista tapahtumatilaa.

    Jotenkin tuo makasiinien pala olisi mukava säilyttää. Ehkä sen voisi jopa käyttää uudessa kirjastossa. Ehkä jopa jättää, tai rakentaa se uudelleen kirjaston sisään, tavallaan omaksi ”huoneeksi”. Töölönlahdelle tuleva arkkitehtuuri tuntuu aika yksitoikkoisen tehokkaalta, joten pala siitä ajasta, jolloin taloja tehtiin vielä katsottavaksi, ei tekisi yhtään pahaa. Tiedä sitten sopiiko makasiinit tähän, mutta alueelle olisi ehkä hyvä saada yleinen pesutila, ehkä suunniteltu sauna, jossa kaikki voisivat käydä pesulla. Nyt Helsingin kirjastoissa käyvät samat rinkkamiehet aamuisin pesulla käsienpesualtaalla. Hammastahna ja saippua olisi myös toimivaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.

    Linnanmäkeä en kyllä lähtisi palastelemaan ympäri pääkaupunkiseutua. Se jää sopivasti uuden kaupungin keskelle Kalasataman ja Keski-Pasilan väliin. Jonkun vain pitäisi sanoa sille, että kasvaa ja keksii uutta omalla alueellaan. Lintsi on kuitenkin instituutio Helsingissä ja ei sen tarvitse yrittää kasvaa ja uusiutua samalla tavalla, kuin jonkun uuden huvipuiston kaukana jossakin. Sitä vain pitäisi yhä enemmän viedä kaikenikäisten illanviettopaikaksi. Ehkä jopa rakentaa asuntoja sellaisille, jotka arvostaa näkymää Töölönlahdelle ja ei häiriinny kesäisestä ihmisvilinästä, siis jos aidan sisäpuolen reunoilla on tilaa. Muutama vuosikymmen ja sen ympärillä asuu kymmeniä tuhansa uusia asukkaita, jotka varmasti osaisivat arvostaa niin Linnanmäen vilinää, kuin myös Lenininpuiston istutuksia ja puiden tekemiä varjoja.

    Toivottavasti muuten Töölönlahdenpuisto, tai siis tämä Finlandiapuisto, rakennetaan enemmän Lenininpuiston suuntaan. Paljon puita, jotka rikkovat ja pehmentävät laatikkoarkkitehtuurin helmien tylyt reunat, omia ”huoneita” englantilaisen puutarhatyylin tapaan, kukkaloisto keväästä alkutalveen, kukkiavia puita Roihuvuoren kirsikkapuiston tapaan, ruskanvärejä, puiden tuomaa varjoa ja keskelle sitten Bryant Parkin tapaan vapaata tilaa järjestää tapahtumaa.

  3. Mikko H sanoo:

    Tämä kommentti on aiheen vierestä.

    Satuin näkemään arkkitehti Juha Ilosen ”Olohuone Helsinki” -webbisivut vuodelta 2007. Hän esittää 31 pientä muutosta, joilla aktivoitaisiin Helsingin ulkotiloja kaupunkilaisten oleskelua ja kulkemista varten:

    http://www.kolumbus.fi/juha.ilonen/Sivusto/etusivu.html

    Viidessä vuodessa noista on toteutunut Baana, mutta sikäli kun olen havainnut/tietoinen, niin pienemmille kohteille ei ole tapahtunut juuri mitään. Monet vaatisivat parkkipaikkojen siirtämistä tai vähentämistä, mikä tunnetusti on vaikeaa, mutta joukossa on useita mielestäni aivan loistavia ideoita, joiden toteutuksessa autoiluun ei tarvitsisi kajotan mitenkään.

  4. tyyne sanoo:

    BREAKING NEWS !!!

    HTT, Itä-Helsingin paikallistoimitukselta

    VIHREIDEN VAALIEHDOKASTA SYYTETÄÄN KUNNIANLOUKKAUKSESTA
    Itäkeskuksen poliisi tutkii

    HTT:n luotettavasta lähteestä saaman tiedon mukaan vihreiden kuntavaaliehdokasta Mikkö Särelää syytetään kunnianloukkauksesta.

    Komisario Olavi Susikoski Itäkeskuksen poliisista vahvistaa asian. Yksityishenkilö on jättänyt kunnianloukkauksesta rikosilmoituksen Itäkeskuksen poliisille.

    Susikosken mukaan vihreiden kuntavaaliehdokas Mikko Särelä on loukannut kyseisen henkilön kunniaa herjaamalla tätä julkisesti lukutaidottomaksi. Teko on tapahtunut viime helmikuussa Särelän julkisella blogisivustolla. Sivustolla käy päivittäin tuhansia ihmisiä, mikä tekee rikoksesta erittäin raskauttavan.

    Tietotoimiston kysymykseen, miten syyte vuosi julkisuuteen pari päivää ennen vaaleja, Susikoski vastaa painokkaasti, ettei poliisilla ole vuodon kanssa mitään tekemistä. Kyseessä lienee hevosmiesten tietotoimisto, hymähtää Susikoski.

    ”Kaiken kaikkiaan Särelän kannalta ikävä ja vakava juttu. Mutta sitä saa, mitä tilaa”, summaa Susikoski lopuksi.

    Kunnianloukkauksesta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen, törkeässä tekomuodossa maksimirangaistus on kaksi vuotta.

    Aarne Laitanen, HTT

    Jakelu
    YLE, MTV3, Nelosen uutiset, Helsingin Sanomat, Helsingin Uutiset. Puoluelehdistö; Maaseudun Tulevaisuus, Uusi Suomi, Demari, Tiedonantaja, Kansan Uutiset, Vihreä Lanka. Kaupunginosalehdistö; Töölöläinen, Kallio-lehti, Vuosaarilehti etc. Verkkolehdet. Sosiaalinen media, facebook, twitter.

    julkaisuvapaa: heti
    jutun viime tiedot verkkosivuillamme.
    liitteenä HTT:n haltuunsa saama rikosilmoitus

    tutkintapyyntö via HTT julkaisuvapaa: heti
    —————————————————————————————————————————————–
    Helsingin Poliisilaitos
    Tutkintapyyntö

    Rikosnimike: Kunnianloukkaus
    Tekijä: Mikko Särelä, Helsinki
    Loukkauksen kohde: Aimo Kettunen (nimi muutettu), Helsinki
    Tapahtuma-aika: helmikuu 2012
    Tapahtumapaikka: Mikko Särelän blogi

    Teon kuvaus: Särelä herjannut Kettusta julkisesti lukutaidottomaksi
    Otteita blogilta:
    Särelän vastauksia Kettusen postauksiin, sen jälkeen kun Kettunen oli epähuomiossa kirjoittanut Särelän nimen muotoon Särkelä (mikä kyllä kuvaakin ao. henkilöä huomattavasti paremmin, vrt. ”Särkelä itte”)
    Suora lainaus:
    ”Suosittelen, että otat yhteyttä johonkin sopivaan äidinkielenopettajaan, jotta saisit harjoitusta suomen kielen sisälukutaidossa. Siitä voi olla hyötyä ihan elävässä elämässä…” (huom. oikeinkirjoitusvirhe)
    Suora lainaus:
    ”Sisälukutaitoinen ihminen kyllä ymmärtää, että tässä ollaan siirtämässä…”

    Kettunen vaatii Särelälle rangaistusta ja korvauksia henkisestä kivusta ja särystä.

    Helsinki 26. 07.2012

    ————————————————————————————————————————–
    Aimo Kettunen (nimi muutettu)
    Helsinki 0000, …tie 7 A42, mob. 007-000-000-0000 (osoite ja puh muutettu)

    liitteenä kopio blogin ao.kohdasta

  5. stupidusATmailDOTcom sanoo:

    Aiheesta ja aiheen vierestä.

    Täytyy tunnustaa, että allekirjoittanutta Honkasen suunnitelmassa kiehtoo potentiaali siitä, että Helsinkikin saisi oman Pispalan. Tosin vieläkin tiivimmin kehottaisin rakentamaan. Minua ei haittaisi yhtään ettei itselläni todennäköisesti olisi varaa noihin ”tönöihin” muuttaa. Komeasti toteutettuna pelkkä alueella käyskentely kiihottaa mieleni sopukoita. Kaunista katselee mielellään ja kaunista meillä on jäljellä aivan liian vähän. Joten tehkäämme sitä edes vähän lisää.

    On totta, että Lintsi on stadin klassikko. Siksi minäkään en ole varsinaisesti koskaan edes pysähtynyt pohtimaan Lintsin ”ikuista” asemaa.

    Jotenkin lapsellisesti ajattelen yhäkin, että kaupunkia ei voi kutsua kaupungiksi jos sieltä ei löydy huvipuistoa. Henkilökohtaisesti en ole kuitenkaan koskaan liiemmin välittänyt Linnanmäestä. Se on vääränkokoinen. Liian pieni/ahdas, että siellä viihtyisi pitempään. Liian iso, että olisi viehättävä/intiimi.

    Nyt se on vain turhan hankalien yhteyksien päässä oleva paikka jossa saattaa piipahtaa hakemassa suuhun makiata mikäli on muutenkin sattunut suhailemaan fillarilla Lenin-sedän puistoon kuulostelemaan hipsterien nykymusiikkia.

    Mulle kävisi Serena vaihtoehto hyvin (varsinkin jos kuntaliitokset toteutetaan – millä muuten pääsisin samalla kätevästi eroon em. lapsellisesta päähänpinttymäkriteeristä). Sirottaminen ei välttis toimisi ihan yhtä mallikkaasti. Mutta kenties, ehkä.

    Luullakseni samalla tavalla tulisi kerran kesässä visiteerattua huvipuistossa ja yhdistelmälipulla samalla reissulla pääsisi tietysti puljaamaan myös vedessä mikä olisi ihan jättimäinen bonus, kyllä.

    Käsittääkseni Serenassa lasketellaan talvisin ja kesäkaudella on muunkinlaista aktiviteettia mitä harrastaa jos ei ole niin/lainkaan kiinnostunut vesileikeistä (en ole ollut asiakkaana).

    Lintsin siirtämisellähän alueesta saataisiin sentään köyhän miehen Disneyland. Joka tapauksessa alue saisi lisää käyttäjiä eli pääomalle tulisi tehokkaampaa käyttöä. Varmaankin se puoltaisi alueen toimintojen laajentamista, tai ainakin kehittämistä, edelleen. Vaikkapa (maasto)pyöräilyä, melontaa, lumikenkäilyä, boulderointia, jne.

    En tiedä löytyykö esimerkiksi kolmen kunnan alueelta ainoatakaan virallista reittiä jossa maastopyöräilyä voisi metsässä harrastaa. Tai edes pk-seudulta. En ole alan harrastaja, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että esim. ns. single track maastoajosta on tullut kansainvälisesti todella suosittua ajanvietettä jonka perusteella jonnekin matkustetaan tai ei matkusteta.

    Yksinkertaisimmillaan kyse on vain kapeasta ajoreitistä joka muodostuu maastoon pelkästään sillä, että fillaristit runttaavat samaa reittiä kerta toisensa perään, päivästä ja vuodesta toiseen.

    Harrastajat tekevät reittinsä itse. Siis ilmaiseksi. Meillähän tuota metsää riittää pk-seudullakin, joten annetaan näille epeleille oikeus duunata joitakin reittejään jonnekin. Metsän mylläyshän on jotain ihan muuta. Avohakkuut ovat irvokasta katsottavaa. Itsestäni tuntuisi vain hyvältä nähdä, että vielä joku jaksaa nykyäänkin vääntäytyä ulkoilmaan polttamaan kaloreita ja hakemaan elämyksiä muualtakin kuin pullosta.

    Tälläisia pieniä juttuja voitaisiin toteuttaa helposti, nopeasti ja edullisesti (ellei peräti ilmaiseksi). Lisäarvoa kuntalaisille (jatkuvasti näkee fillaroinnin jälkiä reiteillä joissa on pyöräily eksplisiittisesti tai implisiittisesti kielletty – joten piilevää kysyntää saattaa olla hyvinkin paljon) sekä mahdollisuus nostaa kaupungin kansainvälistä statusta. Kaippa nuo veijarit kisojakin järjestäisivät siinä missä muutkin liikunnan/urheilun harrastajat mikäli on ensiksi ne mestat joissa harrastaa…

    Luukin upeat erämaajärvethän ovat ihan Serenan vieressä. Loppukesästä/syksyisin voisi samaan reissuun yhdistää sienestämisen/marjastamisen. Olen ihan tosissani. Luukki on upea paikka. Käykää jos ette ole vielä käyneet.

    Ehkäpä semikaukaisessa tulevaisuudessa Martinlaaksossa voidaan vaihtaa kevytrakenteiseen aikuisten ”leikkijunaan” joka koukkaa ensin Juuroopan pohjoisimmalle kokoperheen ampumaharjoitusalueelle, KillZonelle, sitten Keimola-Talin 24 reikäiselle 24/7 auki olevalle Suurgolfkentälle, ja lopuksi vielä ennen uutta uljasta Waltteri Tissi Experience -hjuvipuistoa juna jättäisi halukkaat Malmi Ore Legacy Airportille bongaamaan koneita, laskemaan laskuvarjolla ja sen sellaista.

    Eli parin metrin leveydeltä metsää matalaksi (missä peltoa ei sattuisi olemaan), soraa päälle ja kiskot, avot! Hemmetisti vapautuisi järjellistä tilaa asuinrakentamiselle lähempänä Helsingin keskustaa ja kaikki mielensäpahoittajat saisivat kunnon hyvitystä kaikesta kohtuuttomasta haamukipuilustaan ja -särkyilystään.

    Junakapaahan ei tarvita mitenkään hirveän valtavasti koska keskiluokka kuitenkin haluaa tulla omilla autoillaan kuten tähänkin asti. Ja koko junamatkan pointti olisikin itseasiassa eräänlainen slow going safari journey jossa bongattaisiin mehtän eläimiä ja kykkiviä marjastajia (vain liikkuvia maaleja saisi ampua – toim. huom.).

    Toki tuostakin vois tarvittaessa tehdä suomalaisen version Kolmårdenista. Mahtuisivat Korkeasaaren elukat sinnekin suunnalle joten kuten (eivätkä varmaan siviilien tuottamasta paukuttelusta hätkähtäne sen enempää kuin puolustusvoimainkaan nykyisin tuottamasta ääni- ja valoshowsta).

    Ehkä, kenties, kaupunki muuton yhteydessä saattaisi pysähtyä pohtimaan pitäisikö sen harjoittaa kummallisten ulukomaan elukoiden hankkimis- ja ruokkimistoimintaa ylipäätään.

    Itsehän tuuppaisin kummitusjunan reitin varrelle vielä Helsinge-Vandal Skuggenheim Museoeum Komplex’in, johon sijoitettaisiin n. 90% Helsingin kriittisen tärkeästä n. 60:stä museosta.

    Eiköhän tuossa olisi jo aika hyvä viihdepaketti koossa, ma luulen.

    Mutta lähdepä Honkanen viemään ainakin tuota Lintsin asiaa etiäpäin. Itse en uskalla kun elättelen yhä toiveita myöhempien aikojen poliittisesta urasta.

    Lisää käyttöä Lintsille pitää vähintäänkin löytää, nykytilanne on kerrassaan sietämätön.

    ***

    Mutta mennäänpä viimeinkin varsinaiseen asiaan.

    Nyt kun valtiolta ei kuulemma ole herumassa Keskustakirjastoon rahaa kuin murto-osa toivotusta, pitää peli yksinkertaisesti viheltää poikki ja palata takaisin piirustuspöydän ääreen.

    Aikoinaan kaupunkilaisille suotu 12 päivää oli muuten lähtökohtaisesti aivan kohtuuttoman vähän aikaa tutustua yli 500 suunnitelmaan. Itsekään en ehtinyt tutustua niihin ollenkaan. Ainoastaan myöhemmin netin kautta joitain kuvia onnistuin bongaamaan.

    Ehkä juuri tähän pyrittiinkin. Eihän kyse ole kuin jostain naurettavasta 100 miljoonasta. Ja pytingistä joka on keskuudessamme paraatipaikalla seuraavat 100 vuotta.

    En tiedä, ehkä on taloudellisesti tärkeämpää varmistaa järkevän joukkoliikenneyhteyden saaminen Kruunuvuoreen, kuin rakentaa penseä Sanomatalo II. Mistä lisäksi näyttää olevan tulossa konseptin tasolla lähinnä jokin hemmetin ravintolamaailma ja teinilapsien ADHD-päiväkoti jossa rauhallinen lukeminen (tai lukeminen ylipäätään) on sivuseikka eikä Pasilan pääkirjastostakaan – tietenkään – suostuta luopumaan.

    Joka tapauksessa.

    Suuren yleisön valitsemista ehdotuksista pidän yhä ehdottomasti parhaimpana viidenneksi tullutta työtä ”The Töölönlahti Park Library” joka lienee paitsi helpoiten edelleenmuokattavissa oleva suunnitelmia myös kenties ainoa työ joka voitaisiin hyvin toteuttaa myös vaiheittain (käytettävissä olevien varojen ja halujen mukaisesti).

    Kts. hahmotelma osoitteesta http://www.lily.fi/juttu/keskustakirjaston-arkkitehtuurikilpailu-vaihe-1-metropolin-sykkiva-sydan (sieltä 4. kuva)

    Irtomaalla maisemointi ja uudelleenmaisemointi on nopea ja edullinen prosessi. Pitää vain kaukonäköisesti varata riittävästi tonttimaata.

    Hahmotelmahan on maisemaan käsittämättömän upeasti istuva oikeasti ”elävä puisto” missä historiallisen makasiinin pätkäkin olisi mahdollista ottaa luontevasti ja keskeisesti osaksi itse ”kirjastokompleksia” myös saada se palvelemaan koko Kansalaistorin aluetta.

    Uusiomakasiini voisi keskittyä palvelemaan kaikkein kiireisimpiä piipahtajia (eli esillä olisi vaikka vain uusimmat kirjat, elokuvat, jne.). Toiminta-ajatus lainaisi pikaruokapaikkojen drive-in konseptia eli nopeasti sisään ja nopeasti ulos, jolloin bussi/junamatkalaisetkin ehtisivät hakea luettavaa kotimatkaansa varten ja vaikka leffan iltaa ajatellen.

    Makasiinissa yhä(?) kiinni oleva seinän pätkä voitaisiin kattaa vahvistetulla lasilla ja jättää muutoin avoimeksi jolloin paikka toimisi kesäisin mainiosti esimerkiksi sateelta suojassa olevana kirpparitilana minkä lisäksi lasikatto mahdollistaisi sen käyttämisen pienimuotoisena esiintymislavana joka näkyisi kauas ja josta kuuluisi (tarvittaessa) hyvinkin pitkälle.

    En henkilökohtaisesti ymmärrä miksi tilojen kokoa/tarvetta pitää aina pyrkiä liioittelemaan. Massiiviset paikat etäännyttävät ja tappavat inspiraation/tekemisen heti alkuunsa.

    Ehdotuksen mittakaava on oikeasti inhimillinen (sosiaaliseen yhdessäoloon ja tekemiseen kannustava) ja toteutus uniikki, luonnontilamainen ja leikkisä sekä ennen kaikkea privaatinomainen (häiriöttämän oleskelun ja rauhoittumisen mahdollistava) mikä keskeisestä sijainnistaan huolimatta ei ole vähempää kuin ällistyttävä saavutus.

    Tuleva Kansalaistori sekä Töölönlahden ”kanava” (samalla vaivallahan se kaivettaisiin puolen metrin syvyiseksi 10 sentin sijaan) olisivat myös molemmat helposti ja saumattomasti integroitavissa suunnitelmaan. Samalla koko alueesta muodostuisi aidosti yhtenäinen ja oikeasti viettelevä toiminnallis-kulttuurillinen kokonaisuus jossa ns. arjen luovan pörinän voisi rehellisesti kuvitella toteutuvan.

    Kuinka ainutlaatuista olisi päästä kesällä soutaen/meloen ja talvella luistellen suoraan kirjastoon asioimaan! Kirjaston nurkilta saisi noin 2 km:n pituisen luistinradan Merihaan Kulttuurisaunalle.

    Siinä olisi turistille tarjolla kolme kovaa suomalaista juttua joista kohkata reissun jälkeen ystäville ja tutuille ja tuntemattomille: kirjasto, avanto ja sauna.

    Helsinki-korttiin sisällytetään 24h matkakortti, väliaikainen kirjastokortti sekä valmiiksi maksettu saunamaksu ja retkiluistinten/kajakin lainaus (vuodenajasta riippuen).

    Varsin erikoislaatuisen päivän päätteeksi ulukomaan pellen olisi mukava rentoutua hotellihuoneessaan vaikka K. Hotakaisen kepeän vittumaisen proosan parissa. Eikä ihmettelisi enää miksi Suomessa luetaan niin paljon (siis ei Hotakaisen takia vaan arktisen sijaintimme vuoksi).

    Missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa mahdollisuutta käsillä mitä Helsingillä nyt on. Ei kai me nyt itse mennä mokaamaan tätä ainutkertaista tilaisuutta, eihän? Eli peruutetaan pikkaisen, ostetaan oikeudet ao. suunnitelmaan ja kehitetään siitä ajan kanssa _oikeasti yhdessä_ kaikkien kaupunkilaisten kanssa vieläkin parempi.

    Ja tarvittaessa tehdään vähän kerrallaan ja jatketaan myöhemmin kun rahaa liikenee lisää ja kun mielihalutkin ovat ihan kaikilla tarkentuneet asteen tai pari.

    • Seppo Honkanen sanoo:

      Hauska että näet Linanmäessä potentiaalia toisin kuin moni muu. Muutenkin osoitat ennakkoluulotonta innovatiivisuutta ideoillasi minirailista Serenaan ym.
      Itse näkisin Linnanmäellä tiivimpääkin kaupunkia kuin Pispala. Sinne sopisi muutama elegantti tornikin. Silhuetti voisi olla tyyppiä San Gimingano, löytyy googlesta.
      Itse en aio ryhtyä projektia enemmälti ajamaan, vaikken haaveilekaan kuntapoliitikon urasta. Sellaisellehan ehdotus merkitsisi poliittista itsemurhaa.
      Projektin voisi ottaa ajaakseen vaikkapa nimim. tyypyluoma, joka intoili asiasta jo aiemmin Soininvaaran palstalla.

      • stupidusATmailDOTcom sanoo:

        Ymmärsit aivan oikein. Nimenomaan poliittisesta itsemurhasta olisi/on kysymys. Odehan voisi eläkeläisenä lähteä ajamaan… 😉

      • tpyyluoma sanoo:

        Muistaakseni olen sanonut että Viikinrannan kalliossa olisi tuollaista kukkulakaupunkipotentiaalia, ja pidän Lintsin rakentamista vähemmän hienona ideana. Sen Tivolitien varren ehkä voisi rakentaa.

        • stupidusATmailDOTcom sanoo:

          Ehkäpä kukkulakaupunkia olisi mahdollista mahduttaa useampaan kuin vain yhteen paikkaan?

          Jos kaukojunat päätettäisiin pysäyttää Pasilaan, voitaisiin vetää (pika)ratikkalinja Pasilasta keskustaan jolloin ns. puolimatkan pysäkki palvelisi paitsi uutta kukkulakaupunkia myös radan länsipuolen (toki myös Alppipuiston) urheilu/kulttuuriväen liikkumistarpeita.

          Tarpeen/halun mukaan myös kansittaminen ja radanpäällysrakentaminen voisi tulla kysymykseen.

          Joten kyllä itse näen paikalla todella paljon potentiaalia – ei pelkästään asumisen näkökulmasta – vaan nykyistä paljon yhtenäisempänä aluekokonaisuutena joka nivoutuisi paremmin osaksi kantakaupunkia (jota se sijaintinsa puolesta faktisesti onkin).

          Itse asiassa Lintsikin olisi aivan mahdollista säilyttää (haja)sijoittamalla se radan länsipuolella ja/tai osin radan päälle – eli jopa laajentaa nykyisestä.

          Siis paitsi, että Eläintarhan alue säilyisi urheilupuistona siitä tulisi myös huvipuisto.

          Koko alue elävöityisi kun -kärjistäen – ensin koko perhe voisi viettäää päivän Lintsillä minkä jälkeen miesväki voisi jatkaa fudis/kiekkomatsiin ja naisväki uimastadikalla uinnin ja auringonoton jälkeen Talvipuutarhan kautta Oopperaan.

          Hyvällä (luovalla ja joustavalla) kokonaissuunnittelulla täydennysrakentaminen olisi mahdollista toteuttaa maan pinnanmuotoja rikkomatta sekä puita ja viheralueita mahdollisimman paljon säilyttäen.

          Hemmetti, innostun ideasta jota en kyennyt aikaisemmin ajatustasolla oikeastaan edes rekisteröimään koko ajan enemmän ja enemmän. 😉

    • Teemu Kalvas sanoo:

      Hyviä ja varteenotettavia ideoita kauttaaltaan, mutta maastopyöräilyn asemasta Suomessa sekä maastossa että lainsäädännössä pitää hieman oikaista.

      Päinvastoin kuin monessa maailman maassa, meillä jokamiehenoikeus sallii moottorittoman liikkumisen mitä moninaisimmissa paikoissa. Tämä pitää sisällään polkupyöräilyn, ja niinpä maastopyöräily voi Suomessa hyvin ja harrastajia riittää, kun sitä voi luvallisesti harjoittaa lähes joka paikassa, ja osa niistä paikoista jopa soveltuu hommaan.

      Maaston puolella paikkoja joissa pyöräily edes voidaan kieltää on erilaiset suojelualueet, ja niissäkin kielto pitää tehdä, se ei ole automaattinen.

      Tämä ei tarkoita, etteikö rakennetulle maastopyöräympäristölle voisi olla tilausta. Tietoisella rakentamisella voitaisiin saada aikaan laadukkaampia harrastamismahdollisuuksia (jollain laadun mittarilla). Erityisesti alamäkipyöräily tyypillisesti kehittyy siellä, missä hissit ovat valmiina, kuten Serenassa.

      • stupidusATmailDOTcom sanoo:

        Teemu,

        Se, että jokin on laissa sallittu (tai ei ainakaan eksplisiittisesti kielletty), ei vielä tarkoita sitä, että ao. toiminta olisi (aina) erityisen järkevää/kannatettavaa (mihin kyllä viittasitkin).

        Esimerkiksi Kivikossa ulkoillessa, saa käytännössä varautua siihen, että (alamäki)fillaristit voivat poukkoilla esiin milloin mistäkin.

        Varmasti upeaa pyöräilijöiden kannalta, mutta vähemmän upeaa muiden maastossa liikkuvien kannalta – erityisesti jännittää lasten ja vanhusten puolesta.

        Ilman dedikoituja polkuja, ajellaan mistä/miten halutaan. Mikä harvoin johtaa myöskään kovin esteettisiin lopputuloksiin.

        Kehä I:n, Lahden/Porvoonväylän sekä Malmin lentokentän ”persoonallisessa” äänimaisemassa Kivikon ainakin osittainen ”omistaminen” vaikka sitten alamäkipyöräilyyn sopisi kuin nyrkki silmään.

        Lisää vetovoimaa alue saa tulevasta liikuntapuistosta sekä tietysti lumilautailumäestä sekä hiihtoputkesta. Ehkä nämä yhdessä puoltaisivat alueelle myös nykyistä toimivampia joukkoliikenneyhteyksiä.

        Nyt, jos en ihan väärässä ole, maastopyöräilyn(kin) harrastajapopulaatio muodostuu pääosin nuorista pojista/miehistä (joille pyörän laittaminen on keskeinen – ehkä se kaikkein keskeisin – osa harrastustoimintaa).

        Saa olla melko hyvä itsetunto, että keski-ikää lähestyvä ukonrahjus (jolta löytyy vähän elintasoa vatsan seutuvilta, joka ei ehkä tiedä pyöristä juuri mitään, eikä oikeastaan välitäkään tietää) tohtii lähteä nuorten kundien kanssa metsiin rullailemaan – vaikka mieli tekisikin.

        Useimpien naisten/tyttöjen osalta tilanne lienee tasan yhtä haastava.

        Omalla kohdallani ei ole esimerkiksi halua investoida erilliseen maastofillariin, saati sen huoltoon/laittoon. Omatoimisuuteni rajoittuu kumin paikkaamiseen, jarrupalojen vaihtamiseen sekä pinnojen uusimiseen. Vaihteiden säätämisessä palaa vain hermot ja lopputulos on yleensä huonompi kuin aloittaessa. Veikkaan, että tällaisia arkipyöräilijäkohtalotovereita on huomattavasti paljon enemmän kuin pyöräilyä ns. varsinaisesti harrastavia.

        Vähän vähemmästä vauhdista ja vaaratilanteista viehättyville yhdensuuntaisten, vaihtelevien mutta ei liian haastavien, single track reittien aikaan saaminen alavammille maille, voisi laajentaa maastopyöräilyn harrastajakuntaa merkittävästi. Oletan, että tämä potentiaalisesti hyvin iso harrastajasegmentti kiertää laskettelukeskusten rakennetut alamäkiajoreitit hyppyreineen (joissa tarvitaan erikoissuojavarusteita) hyvin kaukaa. Heille Kivikon kaltaiset kohteet eivät pysty tarjoamaan mitään.

        Mutta tämä siis pelkkää mutua.

        Joka tapauksessa rapakon takaa löytyy huikeita esimerkkejä single track reiteistä – joista koko perheen on mahdollista nauttia, ei vain perheen teini-ikäisen adrenaliininarkkarin. Yhtenä loisteliaimpana esimerkkinä lienee Oregonin metsiin duunattu joenvarsireitti (http://mckenzierivertrail.com). Ehkä pk-seudullakin olisi mahdollisuus toteuttaa pienemmässä mittakaavassa jotain saman suuntaista?

        • Teemu Kalvas sanoo:

          Vaaran aiheuttamisen kieltää sekä maastoliikennelaki että rikoslaki. Sellaisilla nopeuksilla harrastamista, missä vaaran aiheuttamista ei voida välttää, ei voi harrastaa kuin suljetuilla alueilla.

          • stupidusATmailDOTcom sanoo:

            Laki kieltää -> lakia rikotaan.

            Tässäkään tapauksessa lain noudattamista ei voida käytännössä valvoa. Onneksi, sillä mitä kielletympi hedelmä sitä suurempi on houkutus maistaa.

            Aika usein hyvät tarkoitukset kääntyvät itseään vastaan.

            Itse uskon enemmän itseohjautuvuuteen sekä siihen, että yhteistyössä eli yhteisymmärryksessä luodaan sopivat harrastuspaikat ja/tai -mahdollisuudet.

            Jenkkilässä monin paikoin esimerkiksi vaelluspolkujen käyttöä säädellään vuorottelusysteemillä. Fillareilla liikkuminen sallitaan vaikkapa parillisina päivinä.

            Aina löytyy porukkaa joka ei välitä herrasmiessopimuksista. Heidän kanssa on vain opittava elämään.

            Kuitenkin ymmärtääkseni em. sääntely on toiminut jenkeissä mainiosti. Sillä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että perusjenkki sisäistää melko hyvin ajatuksen, että oma vapaus toteutuu parhaiten kun kunnioittaa myös toisten vapautta.

            Kaikkia asioita ei tarvitse eikä kannata säätää perustuslaissa tai kirjata yhtään mihinkään säädöskokoelmaan.

            Porkkana toimii aina keppiä paremmin.

  6. Juhani Salovaara sanoo:

    Lintsin saisi paremmin osaksi kaupunkia esimerkiksi sillä gondolihissisysteemillä Kaisaniemen puistosta, jota aikanaan joku suunnitteli. Jos turismista haluaa työpaikkoja, kaupungin pitää ottaa se myös huomioon kaupunkirakenteessa. Paitsi Lintsi, niin myös Sea Life on hankalasti tavoitettavissa sellaiselle, joka ei kaupunkia tunne. Olisi täysin idioottimaista kaupungilta antaa omia vetovoimatekijöitä pois ja samalla antaa turistit muille. Ihan kaikkea kaupungin historiaakaan ei tarvitse siirtää historiankirjoihin. Harvassa paikkaa kolmesta neljään sukupolvea, voi sanoa ajaneensa samalla vuoristoradalla. Tällaistakin rupeaa jossakin vaiheessa arvostamaan.

    Asuntoja voi rakentaa, ja paljon, esimerkiksi bulevardisoimalla nuo tuloväylät kaupunkiin. Toivottavasti kaupungin johto ymmärtää jossakin vaiheessa, että auto ei ole välttämätön osa ihmisen identiteettiä. Muuten KSV saa luovuttaa nimestään tuon kaupunki-osan. Kukkulakaupunkihan tulee parhaillaan tuonne Viikinmäkeen. Lintsin suunnalla Konepajan aluekin saataneen valmiiksi, ennen kuin Suomi pelaa jalkapallon arvokisoissa. Konepajan rakentaminen on myös kaupungille hyvä syy lopettaa rakennusfirmojen mielistely ja pistää kova uhkasakko hidastelusta. Joku toimittajakin voisi käydä ihmettelemässä rakentamisen hidastelua, eikä vain antaa rakennusfirmojen syyttää kaupunkia kaavoituksen hitaudesta.

    Kannattaa muistaa, että Keski-Pasila ja Kalasatama rakentuu aivan viereen, joten on hyvä, että tällainen vihdytyskeskus on olemassa keskellä kaupunkia. Turhaa on myös tekemällä tehdä turhaa liikennettä pelkän vapaa-ajan vieton takia. Ehkä Lintsi voisi ruveta hulluttelemaan enemmän korkeudella, kun viereen tulee tornialue. Kehittyyhän se muuten jo nyt hyvään suuntaan, jos vesitornihanke toteutuu, siitä parkkihallihankkeesta voikin olla sitten toista mieltä.

    Kruunuvuoren joukkolikenneyhteys on tosiaan tärkeämpi, kuin Keskustakirjasto seuraavalla valtuustokaudella. Tästäkään huolimatta, en ymmärrä henkilöitä, joiden mielestä Guggenheim oli mahdottoman hyvä diili kaupungille ja Keskustakirjasto kallis turhake. Täytyy muistaa, että kirjastot ovat jo monelle myös toimistoja, joissa tehdään duunia. Kaikki ei halua kyyhöttää omassa kämpässä ja joutua mökkihöperyyden syöverehin. Seinäjoen uusi kirjasto, Apila, käynee jonkinlaisena esimerkkinä, josta kannattaisi ottaa esimerkkiä. ADHD-tapaukset ja kaiklla muillakin diagnooseilla liikkuvat, ovat minusta tervetulleita kirjastoon, mutta on tärkeää panostaa talon suunnitteluun ja materiaaleihin, jotta kaikki saavat tehdä mitä haluavat. Kuvien perusteella Seinäjoella on otettu tämä huomioon. Helsingin kirjastot ovat pääosin kolkkoja laatikoita, joissa on ihan liikaa kovaa pintaa, joka vain tehostaa melun siirtymistä vääriin korviin.

    Koska tuo Kaisaniemen puisto menee ilmeisesti remonttiin ja palautetaan alkuperäiseen muotoonsa, olisi samalla hyvä tehdä tuosta Finlandiapuistosta ja Kaisaniemen puistosta mahdollisimman yhtenäinen alue liittämälle ne, joko kevyenliikenteen tunnelilla tai sitten sillalla, jollainen on havainnekuvissa ainakin ollut. Tällöin saataisiin kaupunkiin yksi suuri puistoalue, josta ei ihan heti tarvitsisi poistua. Leveä silta yli rautateiden, jonka päistä pääsisi heti puiston syleilyyn, saattaisi antaa vaikutelman, että puistot ovat samaa vihreää rauhaa keskellä kaupunkia.

    • stupidusATmailDOTcom sanoo:

      Juhani,

      Vähän hauskuuttaa yritin. Silti, samalle Helsinki-Vantaalle ne turistit laskeutuvat. Jos kolme kuntaa pannaan yhteen (mitä toivon), verohyöty valuu metropoliin joka tapauksessa.

      Tietysti Kiasma, Ateneum, Luonnontieteellinen museo, Kansallismuseo sekä Seurasaari jätettäisiin rauhaan. Ja ehkä muutama muukin. Valtaosassa Helsingin museoistahan ei käytännössä käy kukaan, koskaan.

      Tietty suureellisuus nyt vaan jostain syystä innostaa ihmisiä – varsinkin turisteja. En itse jaa tätä ideaa, mutta ymmärrän sitä. Ymmärrän myös suuruuden ekonomiaa. Jossain määrin.

      Aikoinaan kun Oden sivuilla Guggesta väännettiin, nostin saman asian esille. Eliitti (?) haluaa edelleen lisää Temppeleitä. Mikä on ihmeellistä koska museoita on Helsingissä jo hirveä määrä.

      Vähästä tarjonnasta ei siis enää voi olla kyse (ellei sitten siitä ettei kukaan todellisuudessa muista – tai edes tiedä – että meillä tosiaan on täällä jotain kuutisenkymmentä museota – Espoon ja Vantaan tarjonnan lisäksi).

      Lyhyesti: G oli iso epärealistinen kasa paskaa joka olisi vain syönyt käyttäjiä muilta kylttyyrikohteilta. Koska jengin mielenkiinto ja aika (keskiverto turisti viipyilee stadissa alle 2 päivää) on rajallista.

      ***

      Mitä Lintsin vuoristorataan tulee, niin Seppohan itse totesi, että sen voisi säilyttää. Varmaan löytyy jokin porukka (tai ”tahtotila”) joka ottaisi asiakseen pitää sen jopa ajettavassa kunnossa.

      ***

      Kirjastofundeerauksistasi olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi. Työskentelytilana(kin) kirjasto tulee nähdä. Henkilökohtaisesti on vaikea sulattaa Pasilan pääkirjaston säilyttämistä. Epätoimiva ja väärässä paikassa.

      En ole mitään asiakasryhmää tietenkään kieltämässä – ilmaisin vain penseyteni sille, että hiljaisia sopukoita ei enää arkkitehdit/tilaajat näytä haluavan. Case: Kaisa-talo. Mentiin arkkitehtuuri- eikä asiakasvetoisesti. En ole Kaisan ainoa kritiikin esittäjä. Hyvääkin toki saatiin aikaiseksi.

      Siksi ehdotin, että kuunnellaan aidosti mitä jengi (=kaupunkilaiset) haluaa eikä vain tehdä arkkitehdeille mieliksi.

      ***

      Ihmiset nyt vaan tuppaavat liikkumaan vapaa-ajallaan. Ja monia houkuttaa muutkin kohteet kuin vain stadista löytyvät. Ei tämä asia itkemällä muuksi muutu.

      Se, että esim. Serena on rakennettu jonnekin skuttaan huonojen yhteyksien päähän, ei ehkä ole ollut parhain päätös (toisaalta laskettelukeskus on helpompi rakentaa jos sitä mäkeä ei tarvitse ensin täyttää…) Siellä se kuitenkin on. Ja silti siellä faktisesti käy jengiä. Näitä paikkoja on Suomessa paljon. Räjäyttääkö ne pitäisi, vai funtsittaisiinko miten näitä alueita voitaisiin käyttää edes vähän viksummin?

      Mitä useampaan vilkkaasti käytettyyn kohteeseen pääsisi tulevaisuudessa kätevämmin raiteita pitkin, sitä houkuttelevampi vaihtoehto liikkumiselle siitä voisi olettaa tulevan (suomeksi, yksityisautoilun tarve/halu vähenisi = päästöt vähenisivät = muutama tyytyväinen urbaanivihreä lisää?).

      ***

      Lintsiä on kehitetty nyt yli 100 vuotta. Tuloksista voi ollaa montaa mieltä. Vesitorninkin kanssa on palloteltu ideoita pian 10 vuotta ellei ylikin. Jotain voi tosiaan ihan pian tapahtua… Any day now.

      Keski-Pasilan tornit tulevat – torsoina, onnistuneina, tai eivät ollenkaan. Toivon, että niitä saataisiin, mutta jälleen kerran en pidättelisi hengitystäni. Helsingin näytöt korkeassa rakentamisessa rajoittuvat toistaiseksi yhteen kohteeseen eli Vuosaaren Cirrukseen. Monen mielestä sekin on epäonnistunut. Kriitikoilta kysyisin, että compared to what exactly?

      Kalasatamaakin kun katsoo ei voi tavallinen tallaaja kuin päätään pyöritellä. Ei ihme ettei saada asuntoja kun edelleen pykätään 6-8 kerrosta. Kulosaarelaiset ry. ja muut kehityksen jarrut varmaan vielä ehtivät keksiä miksi tornejakaan ei oikeastaan saisi rakentaa yhtä enempää – ja mieluusti ei sitäkään.

      ***

      Kaisaniemestä pitää saada yhteys radan ali tai yli. Tätä on moni toivonut. Itse preferoisin alikulkutunnelia. Vaikka sitten nykyiseen vain lisähaara.

      Mielestäni Pisara-radan olisi pitänyt tarkoittaa sitä, että kaukoliikenne jää Pasilaan (kansi ja tornit päälle) ja sieltä pikaratikka keskustaan (joko tunneliin jos rahaa tai muutoin ”tunneliin” eli maisemointi (ruohomätäs) päälle. Ja siinä meillä olisi yhtenäinen puistoalue Manskulta Unionin/Kaisaniemenkadulle.

  7. jrn sanoo:

    Poliitikko tulkitsee nyt kansan äänestystulosta (tarkoitushakuisesti?) väärin. Juuri ketään ei kiinnostanut säilyttää makasiineja, mutta oli mittava ihmisjoukko joka oli musiikkitaloa vastaan. Makasiinien säilyttämisen puolesta äänestettiin siksi, ettei musiikkitaloa tarvitsisi rakentaa. Näkökantaa tukee se, ettei se makasiien jämä kiinnosta enää eikä asiasta juuri ole julkista keskustelua.

    • stupidusATmailDOTcom sanoo:

      Kyllä itseäni ainakin kiinnostaa makasiinien säilyttäminen edelleenkin – tai oikeammin niiden järjellinen hyödyntäminen.

      En kylläkään äänestänyt aikoinaan makasiinien säilyttämisen puolesta – enkä kyllä vastaankaan. Asian/tulokulman/ratkaisun ei pitäisi olla poliittinen vaan käytännöllinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.