Pienet ja pirulliset pienhiukkaset – HSY hyväksyi liikenteen suojaetäisyydet

Post to Twitter

HSY päätti liikenteen suojaetäisyyksistä eli pölynormeista pitkän valmistelun jälkeen. Se palautettiin allekirjoittaneen aloitteesta uudelleen valmisteltavaksi vajaa vuosi sitten keinovalikoiman laajentamiseksi. Aiempi, lähinnä suojaetäisyyksiin perustuva ajattelu olisi estänut tiiviin kaupungin rakentamisen ja lisännyt itse pienhiukkaspäästöjä.

Kategorisen metrimääräisten suojaetäisyyksien sijaan keinovalikoimaa on laajennettu monipuolisesti, ja valmistelu on tapahtunut yhdessä kaupunkien kaavoittajien kanssa. On kuitenkin vaara, että suojaetäisyydet tulkitaan terveysmerkitystään suurempina, määräävinä keinoina.

Pienet ja pirulliset

Uusissa normeissa ei vahvasti huomioida sitä, että terveydelle haitallisimpia ovat PM 2,5-hiukkaset eli pienimmät ja pirullisimmat hiukkaset jotka leviävät herkästi ja pitkälle. Koska pienimmät hiukkaset leviävät hyvin pitkälle, suojaetäisyydet eivät käytännössä ole tehokas tapa vähentää terveyshaittoja.

Muutkin kulkeutumismatkan kasvattamiseen perustuvat keinot kuten korttelirakenne, rakennustekniikka ja rakennusten sijoittelu eivät tehokkaasti vähennä terveydelle haitallisimpia hiukkasia.

Mainitut keinot vähentävät altistusta suuremmilta PM 10 -hiukkasilta rakennusten sisällä, mutta ne eivät kuitenkaan suojaa ulkonaliikkuvia tai autoilijoita altistukselta.

Autojen sisällä tapahtuvasta altistuksesta ei juuri puhuta. Auton suodattimet eivät kykene seulomaan tehokkaasti hiukkasia. Kaikki ajoneuvoissa olevat alttistuvat siinä missä pyöräilijät ja kävelijätkin.

Tarvitaan taistelu kuolemaa vastaan

Kun vielä 60-luvulla 1300 ihmistä kuoli vuosittain liikenneonnettomuksissa, presidentti Kekkonen aloitti liikenneturvallisuuskampanjan: nopeusrajoitukset, turvavyöt, tieden parantaminen ja ajoneuvotekniset turvalaitteet vähensivät kuolemat noin kolmeensataan.

Liikenteen pienhiukkaset tappavat nyt eri arvioiden mukaan vuosittain Suomessa 1300 – 2000 ihmistä. Keinot kuolemien välttämiseksi on otettava nopeasti ja monipuolisesti käyttöön, ja sillä kuolemien lisäksi ne vaikuttavat laajemminkin mm. lasten terveyteen. Tarvitsemme nyt monipuolisesti sekä pitkävaikutteisia että nopeasti vaikuttavia tekoja.

Liikenteen nostaminen raiteille

Liikenteen nostaminen raiteille puuttuu keinovalikoimasta. Kaupunkiympäristössä erityisesti raitiovaunut vähentävät tehokkaasti hiukkaspäästöjä. Päästöt vähenevät kahdella tapaa:

a) Raitiovaunujen, junan ja metron hiukkaspäästöt ovat mitättömät verrattuna kumipyöräliikenteeseen.

b) Raideliikennemuodot lisäävät joukkoliikenteen kulkutapaosuutta eli esimerkiksi linja-autoihin verrattuna huomattavasti useampi henkilö luopuu omasta autoilustaan ja siirtyy raitiovaunun käyttäjiksi.

Raitiovaunut tai muut raiteet ovat tehokkain tapa ratkaista ruuhkautumista. Vain näillä voidaan ratkaista esimerkiksi kehäteiden ruuhkautuminen, sillä mitkään levennykset ja lisäkaistat eivät pysy liikenteen lisääntymisen mukana. Nykyiset Helsingin pikkuratikat (eli historialliset keskustan pikkuvaunut) ovat kalliita suhteessa nykyaikaisiin pikaratikoihin, jonka vaunupariin uppoaa yhden kuljettajan taakse jopa 500 ihmistä vajaan sadan sijaan, ja vauhti nopeampi. Jo keskustan pikkuratikatkin ovat ostettua matkaa kohden (ns. nousu) halvempia kuin linja-autot tai juna.

Raitiovaunut tulee huomioida kaavoituksessa, maankäytön suunnittelussa ja liikennesuunnittelussa. Näiden aiheuttama päästövähennys saattaa vapauttaa ajan kanssa rakennusalaa. Raiteista puhuttiin ehdotuksessa lähinnä kehoituksena rakentaa asemanseuduille. Raitiovaunuilla ei ole asemanseutuja, mutta raiteiden ympärille kannattaa tiivistää samalla kun raiteet nostavat alueen arvoa.

Kaikki tutkimustieto tukee liikenteen raitelle nostamista kun halutaan vähentää pienhiukkaspäästöjä.

Jätin pöytäkirjalausuman, jotta asiaa valmistellaan edelleen kohtuullisessa aikataulussa. Se, että raiteet mainitaan, ei tarkoita sitä, että niihin tulisi investoida. Kyseessähän on keinopankki, jonka tulisi sisältää kaikki tutkitusti tehokkaat keinot.

Painotuksesta

Vain pienhiukkasten synnyn ehkäisy vähentää tehokkaasti terveyshaittoja. Siksi synnyn vähentämistä tulisi painottaa ehdotettua enemmän.

Varsinaiset liikenteen suojavyöhykkeet ovat tarpeellinen mutta huono keino vähentää terveyshaittoja. Ne estävät kaupunkimaisen rakentamisen, ja lisäävät siten liikenteen pölypäästöjä sekä melua ja kasvihuonekaasuja kaupunkirakenteen hajautessa.

Tämän lisäksi ne pahentavat asuntopulaa: Pahimmillaan Helsingissä saattaa jäädä rakentamatta parinsadantuhannen asukkaan asunnon verran potentiaalia. Tämä lisää myös ruuhkautumista (asunnot rakennetaan Helsingin sijaan Nurmijärvelle, josta tullaan autolla keskustaan) ja päästöjä. Keskustassa ihmiset pääsisivät joukkoliikenteen pariin, eivät Nurmijärvellä. Tämä näkyy ihan ihmisten automäärissäkin: keskustassa yksityisautoja on taloutta kohden huomattavasti vähemmän. Myös Helsingissä joukkoliikenteen edellytykset vähentyvät, sillä tehoton ja väljä maankäyttö ei tue joukkoliikennettä.

Suojavyöhykkeet eivät myöskään vähennä tehokkaasti terveyshaittoja sillä pienimmät eli terveydelle vaarallisimmat hiukkaset (PM 2,5) vaatisivat järjettömän pitkät suojaetäisyydet. Ainoa tapa vähentää terveysaltistusta tehokkaasti on sellainen jossa niiden muodostusta vähennetään.

Liikenteen suojavyöhykkeet suojaavat asunnoissa nukkujia öisin kun ei ole niin paljoa hiukkaspäästöjä, mutta eivät ruuhkassa liikkuvia, jolloin suurin hiukkaspitoisuus.

Terveyshaittojen minimoimiseksi tulisi ensisijaisesti panostaa hiukkasten synnyn ehkäisyyn, ja välttää keinoja, jotka lisäävät niitä.

Toin tämän suullisesti esiin, jotta tämä huomioitaisiin paremmin tiedotuksessa ja tiedon esille asemoinnissa – tai selkeänä kappaleen tietoa jakavalla sivustolla.

Liikenteen normit kuitenkin paranivat huimasti palautuksen jälkeen. Lämmin kiitos valmistelijoille ja erityisesti Seutu- ja ympäristötiedon tulosaluejohtaja Irma Karjalaiselle joka rohkeasti muutti esityksen luonteen ja käynnisti suuritöisen prosessin keinojen löytämiseksi.

Kokouksessa myös keskusta -määritelmä laajennettiin vastaamaan tarpeita joita on ylipäätään tiiviissä ubaanissa rakentamisessa, jotta sitä ei tulkita liian rajatusti.

Linkit:

http://www.hsy.fi/seututieto/Documents/Ilmanlaatu/Malli_ilmanlaadun_huomioonottamiseksi_suunnittelussa_161213.pdf

Tiivistelmä keinoista kommentteineen:

Rakennusten sijoittelu ja asuntojen ja oleskelualueiden suojaus tontilla (M1)

Vähennetään ilmansaasteille altistumista asunnoissa ja oleskelupihoilla sijoittamalla niiden ja vilkasliikenteisten alueiden väliin suojaavia rakennuksia tai toimintoja. Tällaisia ovat esimerkiksi toimisto-rakennukset, pysäköintilaitokset ja -alueet, seinälliset autokatokset ja talousrakennukset sekä tonttiaidat, istutusalueet, meluseinät ja -aidat. Parvekkeet ja oleskelupihat sijoitetaan rakennusten suojaiselle puolelle

– Pienimpien hiukkasten (PM 2,5), jotka ovat terveydelle vaarallisimpia, tämä keino ei karsi niin tehokkaasti. Sama pätee seuraavaan.

Korttelirakenne ja rakennusten sijoittelu (M2)

Vilkasliikenteisissä ympäristöissä valitaan kohteeseen sopiva korttelitypologia (umpi, avoin, väljä) ja rakennustyyppi (lamelli-, pisteja pientalo) vähentämään ilmansaasteille altistumista. Kerrostalojen muodostama umpikortteli tai pitkä yhtenäinen rakennusrintama laskevat saastepitoisuuksia suojan puolella oleskelualueilla. Kaavoitettaessa vilkasliikenteisten katujen varsille on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei synny niin voimakkaita laimenemisen esteitä, että ilmanlaadun raja-arvot ylittyvät.

– Tämä vähentää terveysaltistusta vielä vähemmän kuin edellinen.

Liikenteen ilmanlaatuvyöhykkeet (M3)

Ilmanlaatuvyöhykkeillä havainnollistavat liikenteen päästöille altistumista ja tarvetta vähennyskeinojen käyttöön. Mikäli liikenteen päästöjä kohteesssa ei voida vähentää tulee liikenteen päästöjen haittoja vähentään sijoittamalla asutus ja herkät kohteet etäämmälle vilkasliikenteisistä väylistä. lmanlaatuvyöhykkeet on esitetty liitteessä 5.2.,

hsy1

Parhaita käytäntöjä kootaan verkkosivulle: www.hsy.fi>ilmanlaatu>ilmanlaadun arviointi> liikenneväylät ja terveys> ilmanlaatuvyöhykkeet.

hsy2

– Ei vähennä tehokkaasti terveyshaittoja sillä pienimmät hiukkaset vaatisivat järjettömän pitkät suojaetäisyydet.
– Estää kaupunkimiasen rakentamisen, ja lisää liikenteen pölypäästöjä sekä melua ja kasvihuonekaasuja, koska kaupunkirakenne hajautuu.
– Lisää ruuhkautumista, asuntopulaa ja päästöjä. Asukkaat jotka eivät suojaetäisyyksien vuoksi mahdu Helsinkiin, sijoittuvat kauemmas myös joukkoliikenteestä. Joukkoliikenteen edellytykset vähentyät, sillä tehoton maanjöyttö ei tue joukkoliikennettä.
– Ainoa tapa vähentää terveysaltistusta tehokkaasti on sellainen jossa niiden muodostusta vähennetään.

Liikkumisympäristöjen keohittäminen (M4)

Ilmansaasteille altistumista vähennetään liikkumisympäristöjen suunnittelussa sijoittamalla ne riittävän etäälle vilkkaista pääväylistä ja ilmansaasteiden lähteistä.

Lähivirkistys-, leikki- ja ulkoilualueet (M5)

llmansaasteille altistumista vähennetään sijoittamalla virkistykseen, urheiluun, leikkiin ja ulkoiluun käytettävät alueet riittävän etäälle pääväylistä ja ilmansaasteiden lähteistä.

Raskasta liikennettä aiheuttavat toiminnat ja tavaraliikenteen optimointi M6

Vähennetään ilmansaasteiden haittoja sijoittamalla raskasta liikennettä aiheuttavat toiminnot (satamat, logistiikkakeskukset, teollisuus, kaupan suuryksiköt ja tilaa vievä kauppa, varikot ym.) ja niistä aiheutuva liikenne asuinalueiden ja keskusta-alueiden ulkopuolelle. Jakeluliikenteen toimivuus otetaan huomioon suunniteltaessa toimintoja.

– Raideliikenteestä puhutaan tavaraliikenteen yhteyssä, mutta joukkoliikenteessä sitä ei ole näihin keinoihin otettu, vaikka se olisi erittäin tehokas pökypäästöjen vähentäjä.

Rakentamista koskevat määräykset (R1)

  • Rakentamista koskevilla määräyksillä ehkäistään ilmansaasteiden haittoja
  • Liikenneväylän puolella olevien alempia kerroksia osoitetaan muuhun kuin asumiseen.
  • Sisäilmanotto ja tuuletus hoidetaan suojaiselta puolelta.
  • Lastaus- ja parkkipaikat sijoitetaan etäälle ilmanotosta.
  • Edellytetään puun säilytystilan rakentamista tulisijallisissa pientaloissa

Rakennusten ilmanvaihto (R2)

Asuntojen sisäilman laatua parannetaan ilmanvaihtoteknisin keinoin:

  • tuloilman otto etäältä päästölähteistä
  • ilmanvaihdon suodatuksen parantaminen käyttämällä parasta mahdollista tekniikkaa
  • suodattimet painovoimaisen ilmanvaihdon tuloilmaventtiileihin

Parhaita käytäntöjä kootaan verkkosivulle: www.hsy.fi>ilmanlaatu>ilmanlaadun arviointi> altistumisen vähentäminen.

Tulisijat ja savuhormit (R3)

Minimoidaan puun pienpoltosta aiheutuvat haitat antamalla määräyksiä, jotka vaikuttavat tulisijojen käytön päästöihin ja niiden leviämiseen asuinalueilla kuten:

  • tulisijojen päästöistä (uudet tulisijat)
  • lämmitystavasta
  • asuntojen sijoittelusta tontilla
    ilmanvaihdosta

Valistetaan asukkaista tulisijojen taloudellisesta ja oikeasta käytöstä sekä polttopuiden säilytystavoista.

Kunnossapidon tehostaminen (L1)

Katupölyn aiheuttamia terveys- ja viihtyisyyshaittoja vähennetään katujen ja teiden hyvällä suunnittelulla ja tehokkaalla kunnossapidolla:

  • Huomioidaan suunnittelussa katujen itsepuhdistuvuus ja kunnossapito
  • Hiekoitetaan pesuseulotulla sepelillä ja korvataan hiekoitusta suolauksella tai muilla liukkaudentorjunta-aineilla
  • Kuljetetaan katujen varsilta pois lunta
  • Sidotaan pölyä kasteluilla
  • Puhdistetaan kadut keväällä aikaisin ja tehokkailla pesumenetelmillä
  • Organisoidaan puhdistus sujuvasti eri alueista vastaavien tahojen kanssa

– Katujen nopea siivous on tärkeä tapa vähentää pienhiukkasten muodostumista.

Ajonopeuksien alentaminen (L2)

Vähennetään liikenteen päästöjä alentamalla ajonopeuksia erilaisissa liikenneympäristöissä.

– Erittäin tehokas keino. Samalla melu vähenee. Konservatiivisimmat ikäluokat saattavat vastustaa.

Ympäristövyöhykkeet (S1)

Vähennetään päästöjä nimeämällä alue ympäristövyöhykkeeksi, jossa esimerkiksi:

  • ajoneuvoille asetetaan päästörajoituksia
  • asetetaan rajoituksia koskien pysäköintiä, jakeluliikennettä ja raskaiden ajoneuvojen käyttöä
  • kielletään nastarenkaiden käyttö
  • rajoitetaan ajoneuvoliikennettä (esim. kävelykadut ja -keskustat)

– Käytännässä vaikkapa pääkaupunkiseudun kattava nastarengasmaksu vähentäisi tehokkaasti pölypäästöjen syntymistä estämättä kokonaan nastarenkaiden käyttöä. Pieni määrä nastarenkaita (ne jotka todella tarvitsevat) ei haittaa, jos leijonanosa käyttäjistä käyttää muita renkaita.

oslonratioitaweb1
Kuva: Oslolainen ratikka. Raiteet tulisi saada mukaan keinovalikoimaan, sillä ne ovat yksi tehokkaimmista keinoista vähentää terveydelle haitallisia pienhiukkasia.

Post to Twitter

Tietoja Siru Kauppinen

Ympäristötekniikan M.Sc., vihreä poliitikko ja aktivisti.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta kohteessa Pienet ja pirulliset pienhiukkaset – HSY hyväksyi liikenteen suojaetäisyydet

  1. Marjatta Laiho sanoo:

    Joulun sukuloinneissa on tullut tuumailtua näitä ei ihan city-taajamia, joihin ei kannata ratikkakiskoja vedellä. On kai tyypillistä, että sata vuotta sitten olleen puutalotaajaman tilalle on noussut kerrostaloja, niiden ympärille on jäänyt pientalorinki, suurelta osin uusiutuenkin ja ulospäin laajeten. Asuntojen tarpeen kasvaessa on taas rakennettu uusia kerrostalorykelmiä kauas keskustasta, minne ei ole julkista liikennettä.

    Tällainen asuinpaikka edellyttää autoa joka perheelle, ellei jokaiselle ajoikäisellekin, paitsi keskustassa ja sen tuntumassa majaileville, jotka voivat kipaista ainoan bussireitin varteen ja kantaa ruokakassit kaupasta kotiin kävellen. Vierailijana olen nyt kokenut olevani satunnaisella seikkailulla vaeltaessani parin kilometrin välimatkoja kyläpaikkojen välillä, mutta nämä, jotka asuvat vailla julkista liikennettä kilometrin päässä ”lähikaupastaan”, kärsivät tästä epämukavuudesta joka ikinen päivä.

    Onko tämä ainoa tapa kylälle kasvaa kaupungiksi? Jos suunniteltaisiinkin toimiva ja kestävä elinympäristö, eikä vain annettaisi taajaman kasvaa tasaisesti joka suuntaan? Säteittäin keskustasta voisi ojentua asuntosektoreita, joiden väliin jätettäisiin tarkoituksella metsäalueita virkistyskäyttöön, mahdollisten vesialuiden toiminnot keskitettäisiin uimarannalle suuren viheralueen yhteydessä, eräällä sektorilla sijaitsisivat kaikenlaiset urheiluaktiviteetit jne. (tietysti lähiurheikenttien lisäksi). Tällöin olisi helppo kattaa muutamalla lyhyellä bussireitillä kaikkien kodit, eikä omia autoja tarvittaisi juuri ollenkaan. Jokaisella olisi myös pääsy luonnon yhteyteen lähellä, mikä nostaisi elämänlaatua ja pitäisi yllä niin fyysistä kuin henkistäkin terveyttä.

    Olen itse keskustassa asuvana ajatellut kauhulla, mitä tuskaa ja vaivaa ystävilleni tuottaa asuminen vaikkapa kahden ja puolen kilometrin päässä sieltä, missä teemme ostoksia tai istumme iltaa yhdessä. Usein on niin, että työhön tai kouluun vielä pääsee julkisella kulkuneuvolla, mutta ilta-aikaan ja viikonloppuisin on vain omien jalkojensa varassa. Ei ole ihme, että jokaisella kynnelle kykenevällä onkin bussin penkin sijasta takamuksen alla se oma kaara. Tämä saastuttaminen, materiaalin ja polttoaineen tuhlaus on tietoisten poliittisten päätösten tulosta. Ihmisen älyllä luulisi voitavan rakentaa toimiviakin yhdyskuntia.

  2. Markku af Heurlin sanoo:

    Pidän busseista niillä lapsena ja nuorena paljon liikkuneena. Niillä on etuja, joita ratikalla ei ole: reittejä voi olla runsaasti, eli ei tarvitse vaihtoja. iiden ei tarvitse pysähtyä joka pysäkillä, joten kulku on (ruuhka-aikojen ulkopuolella) nopeampaa.

    Haagasta pääsee keskustan sekä lähijunalla että bussilla. Edellinen sopii paremmin sairaanhoitajalle, joka työskentelee Kirurgilla, jälkimmäinen Meilahdessa työskentelevälle.

    Mietin vain seuraavaa:

    Voiko bussien päästöt saada oleellisesti pienemmiksi siirtymällä käyttämään eiskaupunkilinjoilla sarjahybridikalustoa, so. omagenerattorisia sähköautoja: Tasaisella nipoeudella pyörivä, mieluiten pyörivä moottori (siis kaasuturbiini tai wankel-.moottori) käyttää generattoria joka lataa akkuja. Kulkeminen tapahtuu sähkömootoreilla.

    Etu on siinä, että moottori tioimii aina optimaalisella kierosluvulla optimoiduilla seoksilla. Tiheällä kaupunkialueella n 5-10 km matkalla voidaan siirtyä puhtaaseen sähkökäyttöön.

    Itse tietenkin ajattelen lähinnä omaa mukavuuttani bussimatkustajana.

  3. Päivitysilmoitus: Kaupunkisuunnittelun vuosi | Mikko Särelä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.